The Butt Ugly Weblog

Huomasinpa, että suomalainen blogipalvelu, Blogispotti on uusiutunut. Valitettavasti palvelu on vielä melko sekava ja kaipaisi käyttöliittymäasiantuntijan hellää ja rakastavaa lekaa (miksi esimerkiksi leiska vaihtelee kun menee osiosta toiseen ja miksi minulla meni muutama minuutti löytää se kaikkein tärkein, eli oma suosikkilista?), mutta toiminnoiltaan se alkaa olla melko kattava. Pidän erityisesti Blogispotin kyvystä nostaa kiinnostavia merkintöjä etusivulleen (ei vain kiinnostavia blogeja).

Lisäksi Blogispotissa tapahtuu jatkuvaa kehitystyötä, ja tekijätkin ilmeisesti kuuntelevat kommentteja, joten jos kurja käyttöliittymä ei pelota, niin siitä vain kokeilemaan ja kommentoimaan.

Ainoa asia minulle on hieman epäselvä on se, kuka tai mikä on Blogispotin takana. FAQ-automaagi ei toimi, joten voi olla, että myytte sielunne jollekin hirveälle ylikansalliselle mediakonglomeraatille, jos käytätte sitä. Ha.

(Minulla ei ole mitään tekemistä palvelun kanssa. Eikä tämä juttu ole sen seurausta, että olivat nostaneet aiemman juttuni etusivulleen.)

Bruce Schneier (the Chuck Norris-lookalike security researcher) points to this very interesting article on the next generation of botnets. They're not out to get the internet, but use all sorts of stealth, P2P technologies, and adaptation to evade detection so that they can continue to do their maldeeds. They are highly sophisticated, and use all the latest innovations.

Makes you wonder: if there's ever going to be a singularity event, my guess is there's a pretty good chance it's going to be a piece of malware rather than an algorithm from a friendly research lab. Evolutionary pressure, you see.

Christian Lindholm had an accident with his digital media archives and now he's asking how other people deal with it.

My answer is simple: never rely on proprietary software. I don't use Lifeblog, or any other "digital life management" solutions. While I do use iPhoto, and iTunes, I only use them as a viewer. I don't add any metadata - if I do add something, I just usually just name the picture. Other than that, it's plain, basic JPEG or PNG, AAC or MP3 with metadata in the file or the filename itself.

The problem with proprietary software is that they always try to keep you as a user - and therefore they mostly never provide export functionality. Switching away is a problem, and it is also a problem if you ever lose that software, it is broken or you cannot use it for some other reason. I use Windows, Mac and Linux and keep switching between them all the time. Therefore there's no way you could use the same software on each. So you quickly learn not to rely on a particular piece of software, but try to keep yourself as agnostic as possible.

Same thing, obviously, goes for text documents (UTF-8 or Latin1 plain text, thankyouverymuch; or Word97 [it is really rather universal these days]). Incidentally, that's also one of the reasons JSPWiki ships with a plain file text repository as the default - it's really easy to move away from it, if you really need to. No weird-shit database schemas; just plain, unambiguously named files.

As a backup solution, I use a three-way synchronization solution with Unison - one replica on my laptop, one on my desktop and one in a remote server. Since hard drive space is so cheap, it's far easier to manage these automatically than it is to keep making physical DVD backups or drag around USB hard drives. Replicating is the best backup solution I've so far figured out. If I really needed to, I guess I could buy some HD space from a hosting company as well to store an additional replica.

I've had a couple of crashes, and so far I've been able to restore everything that I care about. My replication needs are not as difficult as Christian's (I only got about 30 GB of data I don't want to lose), but this works well for me.

Charlie gives a tip on Socialstream, a social web service project which really seems to get it (and, they also know that you DoNotHaveToWriteAllWordsMashedUpTogetherOrEndItWithR to make a Web 2.0 application!)

Unfortunately it seems to be a research project so far; but on the other hand, it's funded by Google. So we'll probably see something like that coming up.

It's just that I've lately become very hesitant on giving Google any more information about myself, especially knowing the lousy privacy legislation USA has. Unfortunately they are producing pretty good stuff (e.g. Google Analytics), so it's hard not to use a lot of it. But a company which wants to own and organize all the knowledge in the world - well, it's kinda like having a psychopatic superhero in your neighbourhood. All is well, when he's got a good day. But come the government, and use a mind-altering ray on the guy, and suddenly you're screwed with no option to fight back. So I'd rather not put all of my eggs in one basket.

(That's why I dropped out of Jaiku when it was sold to Google, in case anyone is wondering. Then again, most of my friends were on Facebook anyway.)

Mikä ihmeen tauti tuntuu leviävän suomalaisessa blogosfäärissä? Yhdet ja toiset ovat aivan varmoja siitä, että HS-konserni aikoo parhaiden salaliittoteorioiden mukaan alkaa valvoa, mitä blogeissa kirjoitellaan, ja jopa toiset bloggaajat yrittävät komennella, mitä muiden pitäisi kirjoittaa. Jotkut tuntuvat saavan orgasmeja siitä, että Hesari - suuri ja kaunis ja ällistyttävän hyvännäköinen Hesari - on alkanut antaa automaatin linkitellä blogeihin, jossa puhutaan tästä ihmeeeeeeellisestä Hesarista, ja toiset siitä, että he ovat päässeet Salaiselle Sulkulistalle.

Voi jösses ja hellan lettas sentään.

Onhan toki ihan kiva, että Erkon lippulaiva on päättänyt siirtyä tälle vuosituhannelle, ja alkaa miettiä, notta miten noita blogeja ja bloggaajia voisi mahdollisesti jotenkin hyödyntää, ettei niitä vastaan tarvitsisi tapella. Ja on tietenkin ihan kiva, että siinä käytetään jopa automatiikkaa, niin ettei olla ihan tyystin toimittajien omien lukulistojen varassa. Ei automatiikka tietenkään kaikkia viittauksia poimi, ja käsittääkseni nekin linkit tarkistetaan, mutta onhan tuo nyt sentään säälittävää räpellystä parempaa.

Mutta hei oikeesti - ihan epämuodikkaan aikuisten oikeesti - eivät bloggaajat tarvitse isoa mediaa hyväksymään tai virallistamaan bloggaustaan. Jos HS ei linkkaa sun blogiin, niin ei siinä sun sananvapautta tallota. Se, että HS omistaa blogilistan on ihan sama kuin että Eniro julkaisee puhelinluetteloa. Voi aarg, ruotsalaiset kontrolloivat puheluitamme valitsemalla mitä numeroita julkaistaan!

Sanoma-konserni voi olla suuri ja paha totuustalo, jonka ilkeät kätyrit lienevät polttaneet joululomansakin vain miettiäkseen, miten bloggaajat saadaan julkaisemaan Erkkomyönteisiä lastuja. Tai sitten voi olla, että he nyt vain yrittävät vain tehdä jotain, minkä oikeaksi kokevat - vanhalle medialle internetin hyväksyminen ja hyväksikäyttö ei ole osoittautunut kovin helpoksi. Minusta ihan se ja sama. Jos tämä uusi media on nyt kerran niin paljon parempi ja nätimpi ja demokraattisempi ja lupsakampi kuin se vanha, niin totta ihmeessä sieltä vanhan puolelta tulee ihmisiä blogoslaviaan ja yrittää tehdä fyffeä. Money makes the world go round, ja silleen. Tulevaisuudessa, tätä tulee tapahtumaan paljon, paljon enemmän. Ylikansalliset bloggauspiirit alkavat tunkeutua Suomeenkin ja heti kun joku keksii, miten blogeilla oikeasti tehdään rahaa (siis muut kuin salakuunneltua.fi), niitä alkaa olla kaikenkarvaiset top-listat täynnä - ja tietenkin niitä top-listojakin aletaan tehdä rahasta, aivan samalla lailla kuin Iltasanomien "paras urheilija" -listoja.

Lainatakseni vanhan median fiksuinta uutta pomoa pitkään aikaan: "So fucking what?"

Kirjoittakaa. Keskustelkaa. Linkatkaa. Tehkää sitä, missä blogit ovat hyviä. Älkää rajoittuko kuvittelemaan, että blogilista == blogosfääri. Älkää erehtykö ajattelemaan, että on olemassa jokin mediasfääri, johon bloggaajat saatetaan ehkä hyväksyä, jos he käyttäytyvät kiltisti. Tilanne on aivan päinvastoin: teillä, hyvät bloggaajat, on hallussanne internet, ehkä maailman mahtavin ja tehokkain sananvapauden työkalu. Te hallitsette sitä, eivät mediatalot. Jos mediatalot haluavat pelata bloggaajien kanssa, he saavat luvan opetella pelaamaan bloggaajien pelisäännöillä. Ei päinvastoin. Jos bloglista alkaa imeä, tehkää uusi. Ei ole kovin vaikeaa, se vie vain jonkin verran aikaa. Perustakaa omat blogipalkinnot - Kultaisen Kuukkelinkin brändinkin saa lainaan, jos vain vakuuttaa minut - tai siirtykää edes käyttämään Bloglinesia tai Google Readeria tai vaikka Feeddaemonia tai mitä tahansa muuta blogipalvelua. Blogispottikin on olemassa.

Selkärankaa, tyypit!

Blogosfääri on teidän. Ei Hesarin. Käyttäytykää sen mukaisesti.

...because we're all resting next to our stomachs

...because we went to sauna at two o'clock already

...because the Santa came by earlier and brought gifts

...because I've got a shiny new DVD package of 3rd season of Battlestar Galactica

...because my ears are still ringing from the laughter of kids

...because there is wrapping paper everywhere

...because Pavarotti is singing Christmas carols in radio

...because Finns aren't updating their blogs

...because the only people visiting this blog are robots

...because there's a really large open box of really good chocolate nearby, and nobody can lift a finger to take one

...because the tree's got lights on it

...because there's snow on the ground

...because there ain't nothing better than spending time with your family

Merry Holidays to all my readers!

Late night discussions yesterday made me ponder: what does it really mean to be online? We say someone is "online" when their chat icon changes to green, or you update things on Facebook, but is that really true?

I have an online persona. Part of it is stored here, on this server, and it's available to everyone in the world, 24 hours a day, 7 days a week. So, you could argue, that I am online, 24/7, just because my blog is here. It's not the whole me, but... online, it never is.

Someone said that they get an sms every time someone comments on their blog - and, due to most of his readers being on a different timezone, his cell mostly beeps at 2 am. So, in that very concrete sense, they really are online all the time.

It isn't really about being "online" or "offline". It's all a different shade of response latency, so to say. It just takes a different time to respond - sometimes it takes days or hours, sometimes you can respond instantly. But is there a time period after which you are considered to be "offline?" I don't know. But it's clear that the definitions of "online" and "offline" have blurred to the point where they are becoming meaningless. Like "blog".

Are you online? Right now? Five minutes ago? In two hours? What parts of you are you keeping offline?

LOL. You may have seen the message passed around in Facebook, saying that "unless you forward this to all your friends, your Facebook account will be deleted, regards, Mark Zuckerberg?" -hoax?

Well, Digitoday, a Finnish IT web magazine, published it as a real story.

You know, I've often wondered who the people are who fall for this kind of trap... Now I know.

To be a bit more serious: it's okay to think. The Facebook team created the entire web site. Do you honestly think they would be unable to send a direct message to everyone in Facebook, and have to rely on people to forward a message to their friends? It's kinda like a phone company representative asking you to call your friend to check if their phone works, because they can't reach them... You wouldn't believe that, would you?

Or maybe you would.

Jäipä jotenkin kauhean hyvä mieli. Kiitoksia kaikille, paikalla olivat ainakin Marinadi (jonka vilkkuvat rinnat saivat kaikkien nörttipoikien polvet tutisemaan), Sedis (joka lirkutteli naisille kahdensadan sanan minuuttivauhtia), Pörrö (joka joutui Sediksen lirkuttelun kohteeksi), Lord Boredom (joka osoittautui kuuluvan ekslusiivisimpaan suomalaiseen bloggaajasisäpiiriin), Schizo-Janne (joka, jos kuka, on Suomen sisäpiirimestari), Tira (jonka uutta hannukarponruskeaa blogia odotamme innolla), Visukinttu-Jarkko (jonka kiinnostus natsipornoon herätti yleistä huolestusta), Kari Haakana (joka maanitteluista huolimatta ei suostunut paljastamaan takapuolessaan huhujen mukaan olevaa HS-tatuointia), Mika K (joka jotenkin onnistui aina istumaan kolmen ihmisen päässä, eli liian kaukana keskustelulle), Sun Äitis (jolla oli illan parhaat korvakorut - sori Mari!), Turisti (joka sai minut houkuteltua pöydän alle), PA (joka on edelleenkin komea), Junakohtaus (joka loppuillasta yritti pitää puheita, mutta vasta sen jälkeen kun ajatus alkoi pätkiä), Jyrki Kasvi (jolla oli illan paras T-paita), Visa Kopu (hieman elähtänyt versio tosin), Mitvit (jota on aina mukava nähdä, ja joka valitti, etteivät ihmiset löydä hänen uuteen blogiinsa), Veera (beautiful as ever!), Herra Purjehduskenkä, Skrubu, Luksuksen Sarno, Saara (jolle ehdin sanoa käsipäivää ennen kuin hän pakeni paikalta), ja wanha melkein-tuttuni Durianisti (jonka blogi ansaitsisi ehdottomasti enemmän kuin seitsemän lukijaa). Lisäksi paikalla oli varmaan muitakin (ainakin muistan nähneeni Elina- ja Kriisi- nimillä kulkeneet ihmiset), mutta ei voi muistaa.

Update: Ai niin, olihan toki mukava tavata myös Lostis ja Minh. Ja noin kahdenkymmenen sekunnin ajan, Tuija.

Oli hauskaa, uudestaan ensi kerralla!

I may have been watching too much Terminator, but this toy is creepy.

[If anyone in Japan is reading this, feel free to send me a couple ;-)]

(Via BB.)

I have to admit that I'm a really bad Web 2.0 application user. I don't even use GMail regularly, and I actually prefer MS Office to Google Documents.

But a few of them have stuck - wikis and blogs, obviously; Google Maps (though I use Google Earth far more); Linkedin still does its job; and somewhat reluctantly, Facebook; but also Dopplr, who just got out of beta! (Remember the time where everything was in perpetual beta? These new kids, they actually launch!)

Dopplr is wonderful in its simplicity. It does really only one thing - records your travels and allows you to meet up with others on your trips, but it does it well - and I happen to be in the smack middle of the target group. So yeah, it stuck.

You see, business travel is bloody lonely, most of the time. You sleep alone, you eat alone, you explore the city alone (if you have the time). Sometimes not, but often yes. So it's great to even know that there are others traveling about, other people in the same situation. And sometimes, you manage to say hi to someone you know that you haven't seen in a while. It's great :)

I actually have one of these.

No, it's not even a memory stick. If it were, I would gladly take it to meetings and offer to share my documents, just to annoy my coworkers.

Or, I might put pr0n on it.

Tämä tipahti postilaatikkooni ja lupasin edistää hyvää asiaa (vaikken ko. järjestön ihan kaikkia mielipiteitä purematta niele noin muuten):

Hyvä idea, mutta vaatii paljon työtä ja ihmisiä onnistuakseen. Wikien ylläpito ei ole maailman helpointa työtä...

I've spent most of my morning watching videos of people who see the "2 Girls 1 Cup" video for the first time. I'm finding that oddly pleasing, maybe because it reminds me that in this age of "we've seen it all", there still are boundaries to our boxes.

Or maybe it's just that I love to see people dropped outside their comfort zone, even if just for a minute.

(If you have no idea what I am talking about, turn on your webcam, click "record", and then click this link. Then, post the video to Youtube. Be warned though - and I am being completely and utterly serious here - do not watch it if you do not like to go outside your comfort zone. Miles and miles outside of your comfort zone. Isn't the Internet wonderful?)