The Butt Ugly Weblog

Mikä on blogi?

Kuten jo lupasin, tässä oma, henkilökohtainen mielipiteeni siitä, mikä se blogi sitten oikeastaan on.

Blogi eli verkkoloki (engl. blog, weblog) on julkinen, säännöllisesti päivitetty, verkkosivusto, jossa uusin lisäys on nähtävissä etusivulla ylimpänä, seuraavaksi uusin toiseksi ylimpänä ja niin edelleen. Lisäksi jokaiseen yksittäiseen lisäykseen ("merkintään", engl. entry) voidaan viitata yksikäsitteisellä hyperlinkillä ("kestolinkki", engl. permalink).

Siinäpä se oikeastaan onkin.

Kyllä, tämä määritelmä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Agrippa, Siiveniskuja tai Hupaisaa ajankulua tyhmille lapsille eivät ole blogeja, koska ne eivät käytä blogin ulkoisia tuntomerkkejä, vaan lähinnä kolumneja tai (todellakin) päiväkirjoja. (Mikki jopa mainitseekin, ettei koe olevansa bloggaaja, vaan nimenomaan kirjoittaa päiväkirjaa). Ja kyllä, tällä perusteella esimerkiksi Helsingin Sanomien uutissähkeet ovat blogi. Ja kyllä, tämä määritelmä on käsittämättömän mekanistinen ja ei lainkaan ota huomioon itse blogikulttuuria eikä ota mitään kantaa siihen mitä se merkitsee - juuri sitä, mitä olen itse peräänkuuluttanut.

Haluan esitellä tämän määritelmän siksi, että mikään sisältöön pohjautuva määritelmä ei tunnu toimivan. Blogeja kun toimii jo melkeinpä jokaisella kuviteltavissa olevalla alueella - Pinserin listan lukuisat neuleblogit lienevät hyvä esimerkki. Lisäksi, samaa materiaalia on jo laitettu vuosikaupalla internetiin kotisivuille ilman sen suurempaa hälinää. Siksi päädyin siihen, että blogin tärkein ominaisuus on itse asiassa sen muoto, ei niinkään itse sisältö.

Blogien suuri voima on siinä, että niiden lukeminen on paljon helpompaa kuin perinteisten kotisivujen. Itse asiassa on vaikea suorastaan kuvitella, miten blogien lukemista selainympäristössä voisi helpottaa: kun menet blogin sivulle, se, mitä todennäköisimmin haluat lukea, on heti edessäsi. Harva varmaan seurasi 90-luvulla kotisivuja yhtä aktiivisesti kuin mitä blogeja nykyään.

Blogeja on myös erittäin helppo kirjoittaa. Julkaisujärjestelmät kuten Blogger eivät vaadi juuri mitään etukäteistietoa, saati sitten HTML:n tuntemusta. Kuka tahansa, joka osaa kirjoittaa ja jolla on tietotekniikan perustiedot hallussa, osaa julkaista omaa blogiaan.

Blogi on erittäin onnistunut julkaisumuoto. Se yhdistää hyvän käytettävyyden, alhaisen julkaisukynnyksen ja helpon luettavuuden (patologisesti kammottavia väri- tai fonttivalintoja ei nyt lasketa) Internetin suureen lupaukseen, jonka mukaan jokainen voi saada oman äänensä kuuluviin. Hakukoneetkin - erityisesti Google - pitävät usein päivittyvistä sivuista, joten blogien löydettävyyskin on helppo.

Tärkeämpi ja mielenkiintoisempi kysymys on itse asiassa se, mitä bloggaus merkitsee.

Mikä on bloggauksen merkitys?

Blogata voi melkein mistä vain. Useimmat bloggaajat valitsevat aiheen, josta osaavat kirjoittaa - ja mikä olisikaan tutumpi kuin oma elämä. Yllättävää kyllä, useimpien elämä kiinnostaa myös muita - jos ei muuten, niin muita bloggaavia ystäviäsi. Jotkut osaavat kirjoittaa elämästään hyvin ja saavat näin enemmän lukijoita kuin toiset. (Tai sitten julkaisevat vain raflaavampia juttuja pelaten ns. sosiaaliporno-kortin.) Keskimääräisellä blogilla on loppujen lopuksi vain muutama lukija, pääasiassa lähipiiriä ja ystäviä. Harva blogi kerää merkittävän määrän lukijoita, ja vain hyvin harva kerää erittäin laajan lukijajoukon.

Mielestäni blogien suola ovat kuitenkin harrastaja-asiantuntijat: ihmiset, jotka kertovat mielenkiintoisesti ja asiantuntevasti omasta kiinnostuksen kohteestaan ja haluavat jakaa tätä tietoa eteenpäin. Suomessa jostain syystä nämä ns. harrasteblogit tuntuvat tällä hetkellä keskittyvän urheiluun, tietotekniikkaan, elokuviin, valokuvaukseen tai jo edellä mainittuun neulomiseen. Harras harrastaja toimii usein hyvänä suotimena tuodessaan verkon tietomäärästä mielenkiintoisia linkkejä, tai sitten luodessaan hyödyllisiä omia merkintöjään.

Viime aikoina poliittinen bloggaus on nostanut kovasti päätään. Virtaus alkoi Irakin sodan alkumetreillä (ns. warblogging, sotabloggaus), ja tällä hetkellä se kulminoituu USA:n presidentinvaalien ympärillä pyörivään blogirumbaan. Myös Suomessa on alettu käyttää blogeja vaalityön välineenä, ja vaikka kohta useimmat poliittiset blogit ovatkin ns. tuubaa, uskon, että niistä voi tulla kovastikin merkittäviä demokratian työvälineitä. Esimerkiksi Mirva Haltian (SDP) merkintä HKL:n ja STA:n fuusion käsittelystä Helsingin kaupunginvaltuustossa on hyvin mielenkiintoinen, ja antaa täysin erilaisen kuvan asioiden käsittelystä kuin valtamediat.

Luonnollisesti henkilökohtaisen näkökulman tuominen mukaan journalismiin romuttaa kaikenlaiset kuvitelmat objektiivisuudesta - mutta ehkä näin on jopa parempi. Journalismin objektiivisuus on muutenkin varsin liukuva käsite, eikä bloggaajaa yleensä kukaan oleta alusta lähtien neutraaliksi, toisin kuten sanomalehteä tai televisiokanavaa.

Bloggaajat kykenevät tuottamaan täsmäinformaatiota tietyistä aihealueista, kuitenkaan rajoittamatta itseään. Kun journalisteilla on etunaan toimituskoneisto, sen puute taasen on paradoksaalisesti bloggaajien etu. Bloggaajan tekstit tarkistavat toiset bloggaajat, mutta vasta julkaisun jälkeen. Yhteisöjen voima toimii niin blogeissa kuin muissakin avoimissa järjestelmissä. Esimerkiksi Wikipediassa virheet korjataan hyvin tehokkaasti, vaikka tämä vapaa tietosanakirja on avoin kaikkien muuttaa.

Kun tarkastelee koko maailman tilannetta (esimerkiksi Technoratin suosittujen blogien listaa) näkee, että varsinaiset päiväkirjat puuttuvat listasta. Moni listalla oleva blogi on teknologiablogi, myönnetään, mutta listalla on myös erittäin mielenkiintoisia vaikuttajia ja kirjoittajia - vaikkapa Joichi Ito, tai Dan Gillmor.

Suomesta kuitenkin puuttuvat varsinaiset täsmäblogit. Mielestäni blogikulttuuri on Suomessa vielä varsin lapsenkengissään, ja täällä on vain harvoja vakavasti otettavia bloggaajia (jos yhtäkään). En halua nyt vähätellä mitenkään päiväkirjojen pitäjiä, sillä sielläkin on vaikutusvaltaisia bloggaajia, jotka todella osaavat koskettaa ihmisiä. Mutta se ei riitä. Haluan nähdä enemmän sellaisia blogeja kuin Matkalla, Kallioblogi, Schizoblog, Avokatsomo, Fabula ja Luksus. (Suosittelen myös Unacosaa, jossa on potentiaalia, joskaan ei ehkä vielä substanssia.)

Myöskään suomalaisissa poliittisissa bloggaajissa ei juuri ole ns. munaa. Alex Stubbin blogi on suhteellisen kuivaa jorinaa, jossa ei juuri oteta kantaa mihinkään - ja se sentään on poliittisen kentän luetuimpia blogeja (ja toteutukseltaan äärimmäisen hankalasti luettava, terveisiä vain sinne Brysseliin). Muutenkin tuntuu kunnallisvaaliehdokkaiden blogeja katsellessa tuntuu siltä, että bloggaus on jotenkin käsitetty pelkästään äänestäjien kosiskelemiseksi "kun he nyt pääsevät kurkistamaan ehdokkaan päivittäiseen elämään". Ei minua kiinnosta minkä värinen asu jollakulla on ollut päällä missäkin kissanristiäisissä - haluan kuulla heidän mielipiteitään. Hyvät ehdokkaat ja edustajat - nyt teillä on todellakin tilaisuus tuoda esiin omat mielipiteenne ilman median vääristystä: käyttäkää sitä hyväksenne!

Siis onko se blogi nyt sitten päiväkirja vai ei?

Tämän pitkähkön alustuksen jälkeen: Blogi ei ole verkkopäiväkirja. Eikä verkkopäiväkirja ole aina blogi. Bloggaus on uusi julkaisemisen muoto, jossa sana "muoto" tarkoittaa myös aivan konkreettista muotoa. Sisällön kautta blogien määrittely ei ole onnistunut, joten ehkä olisi aika hylätä ajatus blogista päiväkirjana.

(Mutta älkää hätäilkö, Kuukkelikisassa ollaan varmasti minua avarakatseisempia blogin määritelmän suhteen - Pinserin listalla oleminen on riittävä kriteeri :)

Lopuksi

Jokainen meistä tietää jotain jostain, jos ei muuta niin omasta elämästään. Blogit ja bloggaaminen luovat yhteisöjä, ystävyyssuhteita, ja jopa rakkaussuhteita. Samalla lailla kuin sähköposti, pikaviestimet (engl. instant messaging), tekstiviestit, USENETin uutiset ja mikä tahansa muukin viestintäkeino, blogitkin luovat yhteisöjä. Suomalaisissa blogeissa vilahtaakin usein sana "blogoslavia" tai "blogistan", englanninkielisissä "blogosphere".

Bloggaajat eivät kaikki tietenkään ole samaa suurta perhettä: jotkut eivät lue toisten blogeja lainkaan. Toisille taasen on kauhistus ajatellakaan kuuluvansa johonkin mystiseen "bloggaajien salaiseen veljeskuntaan" salaisine kädenpuristuksineen. Toiset eivät kestäisi kymmentä minuuttia niiden samojen henkilöiden seurassa, joiden blogeja he lukevat joka päivä. Kuitenkin blogit luovat tietyn asteisen yhteenkuuluvuuden tunteen, sen voi kuka tahansa havaita lukemalla Pinserin top-listan blogeja ja katselemalla niiden kommenttipalstoja; tai vaikkapa tulemalla paikalle Kuukkeligaalaan. (Kyynisempi ihminen voisi jopa sanoa, että blogit syntyivät ja leviävät, koska ne ovat tehokkaampia meemien leviämistapoja kuin kotisivut.)

Pääasia on kuitenkin muistaa, että blogitkin ovat vain tekstiä. Niistä ei kannata kovin syvällisesti huolehtia. Kirjoita siitä minkä koet tärkeäksi, ja saat lukijoita, ehkä jopa keskustelua. Jos olet hyvä, voit vaikuttaa. Tässä mielessä olemme palaamassa antiikin Kreikkaan ja demokraattisen retoriikan aikakauteen. Olen vakuuttunut siitä, että blogeilla on oma, tärkeä osansa tulevaisuuden (ja miksei jo nykyisyydenkin) kansalaisaktivismissa. Mutta mistä löytyvät ne oikeat vaikuttajat?

Bloggaaja voittaa aina, sen jo sanoi joku viisas henkilö.

Lisäys: Mitvitin erinomainen vastine, joka osoittaa, että halutessaan mies on Suomen eturivin blogiajattelijoita.

Lisäys2: Merten käsittää väärin (tai minä käsitän hänet väärin). En yritä sanoa, että koska Suomesta puuttuu yhdenlainen blogikulttuuri, kaiken pitäisi olla sellaista. Luen montaa erinomaista päiväkirjaa ja pidän hyvistä kirjoittajista. Haluaisin vain mukaan myös sellaisia, jotka kirjoittaisivat yhtä vaikuttavasti jostain muustakin kuin omasta elämästään. Mertenillähän on erinomainen, "Mertenin elämästä" kertova täsmäblogi :)

Kommentteja.