Homoilta yksinkertaistettuna
Keskustelu homoliitoista on nyt lähtenyt jotenkin raiteiltaan (tosin, niin aina tälläiset asiat tuppaavat lähtemään). Eroamistahti vain kiihtyy (tänään mennee rikki 5000 päivälähtijää), ja arkkipiispa on vihdoin saanut suustaan sanottua, että Päivi Räsäsen mielipiteet eivät ole kirkon mielipiteitä, ja että kyllä kirkko hyväksyy homot siinä missä muutkin, ja että kyllä kirkkoon mahtuu monia ääniä.
Hyvä näin. Mutta kun se ei ole se ongelma.
Ongelma on se, että kaksi miestä (tai naista) ei voi kävellä edes maistraattiin mennäkseen naimisiin ja saadakseen samat oikeudet yhteiskunnan edessä kuin mitä heteroparilla on. Uskonto määrittelee, ketkä saavat olla lain edessä tasa-arvoisia, ja se on yksiselitteisen väärin.
On ihan turha mussuttaa moniäänisyydestä ja hyväksyä homot ryhmähaleihin niin kauan kuin tilanne on se, että kirkolla on yksinoikeus määritellä se, mitä avioliitto tarkoittaa yhteiskunnassa.
Ongelmaan on toki yksinkertainen ratkaisu, sama kuin monessa muussakin länsimaisessa valtiossa: valtion tulee määritellä avioliitto tasa-arvoiseksi kumppanuussuhteeksi kahden (tai useamman) henkilön välillä. Kirkko voi pitää vihkimysoikeutensa ja suostua naittamaan vain osajoukkoa tästä keskenään. Mutta maistraatissa pitää ihmisten pystyä virallistamaan liittonsa niin, että heillä on samat oikeudet ja mahdollisuudet kuin kenellä tahansa muullakin. Mikään muu ei toteuta oikeutta. (Ei, rekisteröity parisuhde ei ole avioliitto; se on vain avioliiton kaltainen tuote joka ei anna samoja oikeuksia, vaikka toki hieman; vähän kuin jokin aromivahvenne.)
Suomen kansankirkolla on muutenkin vakava PR-kriisi: jos kenen tahansa satunnaisen KD-kansanedustajan mielipiteet koetaan edustavan kirkon kantaa, niin tiedotus ei pelaa oikein. Vaikuttaa siltä, että koko pulju on tyystin halvaantunut käsittelemään tilannetta: se ongelma syntyy, kun aletaan kulttuurirelativisteiksi ja hymistellään, että kaikki mielipiteet on oikeassa. Sitten kun pitäisi yhtäkkiä repäistä firman mielipide jostain, niin sitten sitä ei oikeastaan olekaan, ja joku vetää aina herneen nenäänsä oli joku mitä mieltä tahansa. Sitä niittää minkä kylvää, ja voi olla, että monelle "en mä kehtaa, mitä mun vanhempani sanois" -epäröitsijälle tämä koko keskustelu antaa kulttuurillisesti hyväksyttävän syyn lähteä kirkosta. Päivi Räsäsen mielipiteistä ei pidä moni, joten se on hyvä keppihevosperustelu, jos joutuu asiaa selittelemään.
Onko muuten mikään ihme, että ihmiset kaikkoavat niin helposti, kun mielipiteen ilmaiseminen eroamisella kestää viisi minuuttia, sen voi tehdä vaikka pikkutunneilla baarista palattua ja nettoaa ensi vuonna useamman satasen? Vaihtoehto olisi mennä seurakuntavaalien sivuille, klikkailla tuntemattomia ihmisiä, joista kerrotaan pelkkä ammatti, tehdä pirusti taustatyötä ja etsiä se homoliittomyönteinen kandidaatti, raahautua äänestyspaikalle, kirjoittaa numero, ja sitten toivoa, että ehkä 20 vuoden päästä kirkolliskokouksessa istuvia jääriä on tuoni harventanut niin paljon, että järjen ääni alkaa voittaa. Edes ennakkoääniä ei voi antaa postitse - saati sitten internetissä.
Tyhmäähän tässä on se, että hyvin toimiva kirkko olisi yhteiskunnalle hirveän arvokas asia. Jokaisella meistä on kuitenkin tarve jonkinasteiseen hengellisyyteen, ja se, että voi uskoa siihen, että on jotain parempaa olemassa, antaa monelle toivoa ja voimaa. Ei ole väärin uskoa, toivoa ja rakastaa. Siihen on vain sallittava samat mahdollisuudet kaikille suomalaisille.
|
More info...
Comments?
Back to weblog
|
| "Main_blogentry_171010_1" last changed on 17-Oct-2010 21:52:03 EEST by JanneJalkanen. |
Comments
Hear hear.Sinänsä en ole jaksanut kokea hirmuista ristiriittaa siinä, että ateistina olen kuulunut kirkkoon. Sen yliluonnollisten teesien takana on kuitenkin ihan maalliseen elämänkatsomukseen sopivia oppeja (lähimmäisenrakkaus, jne.). Seurakuntien tekemä sosiaalityö syrjäytyneiden parissa on itseasiassa ollu syy, miksi olen oikeastaan halunnut maksaa kirkollisveroa. Homoja ja lesboja koskevat tasa-arvokysymykset ovat jo pitkään hiertäneet kenkääni, mutta olen suhtautunut asiaan toiveikkaasti kun julkisuudessa asenteet ovat normalisoituneet vuosi vuodelta.
Ajankohtaisen kakkosen homoilta pudotti kuitenkin toiveikkuudeltani pohjan ja eroilmoitus lähti välittömästi. En voi millään hyväksyä ja rahoittaa instituutiota, joka antaa (lainsäädäntävaltaa harjoittavien) homofoobikkojen käyttää itseään kilpenä syrjiville asenteilleen.
Päätin jo lahjoittaa ainakin osan kirkollisverosäästöistäni Setalle.
--Erkka Piirainen, 17-Oct-2010
Janne kirjoittaa hyvin ja asiaa, Erkan kommenttiin on kuitenkin hieman pakko heittää vastakommenttia.
Valitettavasti tilanne monien sosiaalipalvelujen osalta on tosiaan tuollainen, jopa siinä määrin että esim. sosiaalivirastoista ohjataan ihmisiä seurakuntien tekemän sosiaalityön pariin vaikka tuollaiset palvelut pitäisi tuottaa kunnissa - pahimpana esimerkkinä kuulin tänään jopa pariterapian.
Itselläni on lähipiiristä omakohtaista kokemusta pahassa syrjäytymisvaarassa olevan aiemmin pitkäaikaistyöttömän, nykyään työkyvyttömyyseläkeläisen tapauksesta, ja tuntuu että tälläisessä tapauksessa uskoneutraalia sosiaalityötä ei vain yksinkertaisesti ole olemassa. Ruoka-apu, leipäjonot, päiväkerhot jne ovat kaikki enemmän tai vähemmän aktiivisten uskonnollisten tahojen ylläpitämiä ja kirkkoon kuulumattomalle tuo tilanne on havaintoni mukaan todella epämiellyttävä ja kyseisistä palveluista otetaan haetaan sitten pahimmillaan apua vain aivan välttämättömään, eli päivittäisen ravinnonsaantiin.
Muunmuassa tuon vuoksi itse erosin kirkosta jo pari vuotta sitten ja kannatan erittäin vahvasti kaikkien uskonnollisten yhteisöjen verotusoikeuden lakkauttamista (niiden molempien jotka tuon oikeuden ovat saaneet) sekä valtion ja kirkon erottamista - muuta tapaa saada edes kansalaisten kaipaamia peruspalveluja ilman valtauskonnon pakkosyöttöä en valitettavasti enää pysty näkemään.
--Jussi, 17-Oct-2010
@Jussi: Jes, täsmälleen samaa mieltä siitä, että kuntien pitäisi tuottaa nuo palvelut. Valitettavasti realiteetti vain on, etteivät kaikki kunnat eivät pysty vastaamaan tarpeeseen. Kannatan kirkkojen verotusoikeuden poistamista heti kun siihen liitetään menetettyjä palveluja paikkaava veromalli.
Hengellinen sanoma seurakuntien sosiaalityössä ärsyttää minuakin, mutta ilmaisia lounaita ei ole ja joskus se sanan kuuleminen on se pienempi paha vaihtoehdoista. Tiedän aika pohjalla käyneitä tapauksia (alkoholisteja sekä itsemurhaa hautoneen), jotka ovat päässeet jaloilleen ja jatkamaan elämäänsä juuri srk:n toiminnan ansiosta. Osassa tapauksista ratkaisevaa eivät olleet vain aikataulutetut ryhmät, vaan joustavampi mahdollisuus hakeutua tuen piiriin silloin kun tuntuu, ettei yksin enää jaksa.
Kiitos RAY:n, monilta paikkakunnilta löytyy onneksi myös ei-hengelliseltä kolmannen sektorin tukitoimintaa, joten kolikkoa koneeseen vaan :)
--Erkka Piirainen, 18-Oct-2010
Samaa mieltä muuten, mutta nähdäkseni kirkolla ei ole yksinoikeutta avioliiton määrittelyyn. Lainsäätäjät olisivat varsin hyvin voineet uudelleenmääritellä avioliiton koskemaan myös mies- ja naispareja, mutta jättivät tämän tekemättä. Syy siihen voi hyvinkin olla kirkon vaikutusvalta tai pelko siitä, että konservatiivisemmat äänestäjät olisivat nostaneet äläkän, mutta ei kai kirkko avioliiton maallisen lain määritelmää pysty mitenkään sanelemaan?
--Kari Haakana, 18-Oct-2010
Juuri tähän vaikutusvaltaan viittaan, sekä myös siihen, että kun puhe on sukupuolineutraalista avioliitosta, niin kirkon edustajat automaattisesti olettavat, että heidän olisi pakko alkaa vihkiä homoja. Jos se ei ole de-facto avioliiton omistamista, niin mikä on?
--JanneJalkanen, 18-Oct-2010
Tarkoitin siis, että kirkolla ei ole mihinkään kirjattua veto-oikeutta, jolla se voisi avioliiton käsitteen muuttamisen estää. Onneksi ei ole; kirkosta eroavien määrä ja asiasta nyt käytävä keskustelu saattavat hyvinkin mahdollistaa sukupuolineutraalin avioliiton toteutumisen eduskuntavaalien jälkeen.
--Kari Haakana, 18-Oct-2010
Hyvä kirjoitus. Itse kyseenalaistaisin viimeisen kappaleen: en itse tunne minkäänlaista kutsua hengellisyyteen, en ole koskaan tuntenut. Voin leikkiä mukana, mutta mitään aitoa kaipuuta pohtia jumalaa en tunne. Väitän (ihan omasta päästäni), että ihmiset haluavat tulla johdetuiksi, ja juuri johtajuus on kirkolta kateissa. Räsänen vei sen muutamalla puheenvuorolla. Olen erittäin iloinen, että haalea toisaalta-toisaalta -debatti on osoitettu vaikeaksi ellei mahdottomaksi tavaksi johtaa suuria joukkoja.
--Katja Lahti, 18-Oct-2010
Hengellisyys tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että väittäisin, että jokainen meistä jossain vaiheessa miettii notta mitä hittoa me täällä teemme ja mikä on kaiken tarkoitus. Monelle se tarkoittaa erilaisten henkien ja jumalolentojen pohtimista, mutta ei kaikille. Minulla ei vain ole oikein parempaakaan sanaa :-)
Ihmiset haluavat selkeitä sääntöjä ja (arvo)johtajuutta, sehän on selvää. Ja minua hieman huolettaakin se, että hirveä määrä kirkosta eronneita voi olla otollista kauraa helppoheikeille tai hurahtaneille, joilta kyllä arvojohtajuutta saa.
--JanneJalkanen, 18-Oct-2010
@Kari: "Tarkoitin siis, että kirkolla ei ole mihinkään kirjattua veto-oikeutta, jolla se voisi avioliiton käsitteen muuttamisen estää."
Ongelma onkin, että lainsäätäjien joukossa istuu näitä hurahtaneita, joille juridinen avioliitto = sakramentaalinen avioliitto (vaikka avioliitto ei edes ole ev.lut. kirkossa sakramentti), näitä Räsäsiä ei järkipuheella saada kuriin. En ole varma kuunteleeko ne kirkkoakaan. Arkkipiispa sanoutui irti Räsäsen puheista, mutta ei eipä tuolla ollut Räsäseen vaikutusta. Ehkä kovempisanainen tuomio olisi ollut paikoillaan.
Ehkä parasta mitä ev.lut. kirkko voisi tehdä olisi savustaa raamatunlukijat ulos marginaalikirkkoihin ja keskittyä rituaaliuskovaisiin.
--Erkka Piirainen, 18-Oct-2010