The Butt Ugly Weblog

Joulutematiikkaa

(Sorry guys, I need to get this out of my chest in Finnish).

Ajattelin kirjoittaa tämän kommentiksi Khiloun blogiin, mutta arvelin, että kuitenkin luo keskustelua, joten ehkä on parempi tehdä siitä oma merkintänsä.

Marjut kyselee, pitäisikö joulua rakastavien olla hiljaa, jottei sattuisi leukaan. Höps (kaikella kunnioituksella, Marjut on groovy grrll :). Bloggauksen hyvä puoli on se - kuten Tommikin kommentoi (ja aion olla nyt hänen tarkoittamansa neuvostoliittoaivo ja antaa kommentointiohjeita) - että "huonoja" mielipiteitä ei tarvitse kuunnella. Tosin olen ennemminkin sitä mieltä, että kyseessä ei ole välinpitämättömyys, vaan ihan normaali suodatus: Me emme voi lukea kaikkea. Ja luonnollisesti, samaten kuten valitsemme ystävämme, valitsemme myös ne blogit ja uutiset, joita seuraamme. Tämä on ihan luonnollista.

Tarkoitan nyt tässä tapauksessa "huonolla" mielipiteellä mitä tahansa mielipidettä, jota et halua kuunnella, en sinällään jollain mystisellä mittarilla huonoa mielipidettä. Tämä on huomattavan eri lähtökohta kuin esimerkiksi nyyssi-, sähköposti- tai webifoorumikeskusteluissa, jossa kaikkien mielipiteet ovat yhtä arvokkaita. Blogeissa sinä valitset ne henkilöt, joita seuraat. Foorumeilla valitset asian, jota seuraat. Bloggaus on henkilökohtaista julkaisemista. Jos ajattelet valitsevasi blogin siksi, että se käsittelee mielenkiintoista asiaa, valitset sen kuitenkin siksi, että kirjoittaja (tai kirjoittajat) osaavat kirjoittaa juuri siitä aihealueesta sinua kiinnostavasti.

Ihmisten välinen keskustelu siirtyy blogimaailmaan luontevasti: henkilökohtaiset blogit viittaavat toisiinsa, ja ihmiset julkaisevat omat puheenvuoronsa omissa blogeissaan, omina merkintöinä. Linkkien löytämiseen on useampiakin keinoja - jätetyt kommentit, ns. Trackback, Technorati (ja kiljoonat muut palvelut), vähänkin kehittyneemmän kävijälaskurin tuijotus ja Google (kokeile "link:omablogi"). Jos jonkun tyypin kirjoittelu käy hermoille, lakkaat lukemasta. Ei sen kummempaa. Jos hän sanoo jotain tärkeää, luultavasti kuulet siitä jotain toistakin kautta (esimerkiksi joku muu viittaa ko. blogiin).

Kommentit ovatkin sitten kinkkisempi pulma. Mielestäni blogia tulee myös tässä käsitellä henkilökohtaisena tilana: jos joku avaa bloginsa kommenttitoiminnon, se ei ole suinkaan lupa tulla huutelemaan sen enempää kuin kutsu illalliselle on lupa tulla kotiisi syömään jääkaappi tyhjäksi. Minulle blogi on olohuoneen jatke - paikka, jossa käsittelen omia ajatuksiani, mutta tarkoituksenmukaisesti julkisesti. Jos joku tulee olohuoneeseni vittuilemaan minulle, heitän ulos.

Ja samalla periaatteella asiattomuudet kommenttiosastossa saavat lähteä ja lähtevät bittien taivaaseen. Sen sijaan pahemmatkin asiattomuudet jossain omassa blogissa ovat tiettyyn rajaan asti ok - koska minun ei tarvitse välittää niistä. Tietysti, mikäli tilanne äityy pahaksi, niin yleensä palveluntarjoajat suhtautuvat kohtuullisen myötämielisesti pyyntöihin poistaa loukkaava materiaali, jo ennen kuin Rikoslain sisältämä herjauspykälä lähestyy edes horisontissa. Esimerkiksi vaikkapa Bloggerin käyttösopimus, jossa kielletään mm. kaikenlainen loukkaava materiaali ("...any unlawful, harassing, libelous, abusive, threatening, or harmful material of any kind or nature. Member further agrees not to transmit any material that encourages conduct that could constitute a criminal offense, give rise to civil liability or otherwise violate any applicable local, state, national or international law or regulation...")

Jokaisen tulee kuitenkin itse valita, millaista keskustelua on valmis sietämään. Toiset tuhoavat kaikki eri mieltä olevat kommentit. Toiset tuhoavat anonyymit kommentit. Toiset sallivat ihan mitä tahansa keskustelua. Mutta tämä on jokaisen bloginpitäjän oikeus (ja tiettyjä lakipykäliä siristellessä ehkä jopa velvollisuus). Saathan valita itse, keitä haluat kestää omassa olohuoneessasikin, mikset sitten blogisi kommenttiosastossa? Totta kai julkisuus tuo hieman lisää painetta toleranssiin (kommenttiosastoissa näkee välillä käytöstä, jota henkilö ei tosiaan sietäisi kotonaan), mutta valitettavasti internetin anonyymiys tuo mukanaan myös tiettyä sosiaalivammaisuutta (kommenttiosastoissa näkee kommentteja, joita kukaan ei tosiaan esittäisi päin naamaa). Internet mediana vaatii jo suurempaa toleranssia, mutta ei se tarkoita sitä, että pitäisi kaikkea sietää.

Minusta ajatus siitä, että koko blogistan on yhtä onnellista perhettä ja kaikkien pitäisi sietää toisiaan on väärin. Myönnän, että haluan kuitenkin luoda niille, jotka sitä haluavat, tiettyä yhteisöllisyyttä, mutta sitä ei tule kehittää ihmisten tahdon vastaisesti. Niiden, jotka haluavat olla ulkona tästä "blogistanista", tulee ehdottomasti saada olla. Pinserin lista on tehnyt hyvän työn tähän asti, mutta epäilen, että se tulee aikaa myöten repeytymään kappaleiksi; jo nyt on vaikeaa käydä läpi kaikki uudet blogit, ja jos bloggauksen suosio kasvaa samaan tahtiin täällä kuin muualla, puolen vuoden päästä uusia blogeja tulee kerralla satakunta kappaletta. Ja vuoden päästä parisataa. Voi jopa olla, että Suomen luetuin blogi ei ole edes Pinserin listalla vuoden päästä, who knows.

Me olemme ihmisiä omine mielipiteinemme, ja me olemme tarpeeksi fiksuja valitsemaan sen porukan, jonka kanssa vietämme aikaamme. Konflikti luo kiinnostavuutta - oli kyseessä sitten omien sisäisten konfliktien käsittely tai blogien välinen keskustelu. Tämä ei ole perhe. Me vain olemme kaikki valinneet tuoda oman henkilökohtaisen äänemme julkisesti saataville. Sen pitäisi lisätä keskustelua, ei muuttaa sitä yhteishymistelyksi.