Rautalankaa kopiosuojauksista

(Sorry for continued Finnish content. I'll resume my normal habits, once I get some things off my chest about the copyright legislation...)

Näin uuden vuoden (ja Lex Karpelan) kunniaksi pitää nyt selvittää yksi asia.

On väärin puhua kopiosuojauksista. Oikea termi on "käyttörajoite".

Jaa mitä välii vai? Antakaas kun setä selittää:

Tietokoneet osaavat tehdä hyvin kahta asiaa: yhteenlasku ja kopiointi. Kaikki tietokoneet (ja sitä kautta koko kulutuselektroniikka) rakentuu näiden kahden yksinkertaisen toiminnon varaan. (Nykyään tietokoneet osaavat tosin tehdä hyvin myös kertolaskuja, mutta aritmetiikkaa yhtä kaikki.)

Pelkästään yhteenlaskusta ei ole iloa - mies, joka osaa laskea yhteen päässään, mutta ei osaa kirjoittaa sitä paperille tahi lausua ääneen, on yhtä tyhjän kanssa. Samaten tietokone, joka ei pystyisi kopioimaan, olisi tarpeeton.

Tietokoneelle se, että estää kopioinnin, on noin sama kuin estäisi ihmistä hengittämästä. Ei hyvä idea pidemmän päälle. Tuppaa tulemaan rumihia.

Kun nyt puhutaan kopiosuojauksista, ei suinkaan tarkoiteta sitä, että kopiot olisi jotenkin suojattu, esimerkiksi sadetta vastaan. Oikeampi olisi puhua kopioinnin estosta, sillä sitähän sillä pyritään tekemään. Samanlainen uussana on "murtosuojaus", joka kuulostaa paljon paremmalta kuin "murron esto". Estäminenhän on aina negatiivista, suojaaminen positiivista, vaikka kyse olisikin samasta asiasta. Kun siis puhutaan "kopiosuojasta", tarkoitetaan että kyseessä on "kopioinnin esto", mutta se halutaan saada kuulostamaan kivalta ja positiiviselta asialta. Vähän niinkuin kuvailisi hirttoköyttä "hengityssuojaukseksi" eikä "hengittämisen estoksi".

Tietokoneet (ja CD-soittimetkin; se sinun "jog-proof" -mallisi toimii kopioimalla musiikkia CD:ltä väliaikaisesti muistiin) eivät voi olla sen enempää kopioimatta musiikkia kuin sinä voit olla kuuntelematta sitä.

Noin esimerkiksi, teen tässä alla kaksi kopiota ns. "kopiosuojatusta" tiedostosta (jonka ostin iTunes Music Storesta tätä tarkoitusta varten). Molemmat kopiot toimivat oikein mainiosti. Se, mitä en voi tehdä, on siirtää tuota tiedostoa toiselle tietokoneelle niin että se toimisi, koska iTunes-ohjelma vahtii, että kyseistä musiikkikappaletta soitetaan vain yhdellä tietokoneella. Kyseessä ei siis ole kopioiden tekemisen rajoittaminen, vaan käytön rajoittaminen. 

[DralaFi:tmp] jalkanen% ls -la
total 7488
drwxr-xr-x   3 jalkanen  staff      102 Jan  7 18:44 .
drwxr-xr-x   3 jalkanen  staff      102 Jan  7 18:44 ..
-rw-r--r--   1 jalkanen  staff  3831978 Dec  6 00:07 15 Feliz Navidad.m4p
[DralaFi:tmp] jalkanen% cp 15\ Feliz\ Navidad.m4p feliz.m4p
[DralaFi:tmp] jalkanen% ls -la
total 14976
drwxr-xr-x   4 jalkanen  staff      136 Jan  9 20:58 .
drwxr-xr-x   3 jalkanen  staff      102 Jan  7 18:44 ..
-rw-r--r--   1 jalkanen  staff  3831978 Dec  6 00:07 15 Feliz Navidad.m4p
-rw-r--r--   1 jalkanen  staff  3831978 Jan  9 20:58 feliz.m4p
[DralaFi:tmp] jalkanen% cp 15\ Feliz\ Navidad.m4p feliz2.m4p
[DralaFi:tmp] jalkanen% ls -la
total 22464
drwxr-xr-x   5 jalkanen  staff      170 Jan  9 20:59 .
drwxr-xr-x   3 jalkanen  staff      102 Jan  7 18:44 ..
-rw-r--r--   1 jalkanen  staff  3831978 Dec  6 00:07 15 Feliz Navidad.m4p
-rw-r--r--   1 jalkanen  staff  3831978 Jan  9 20:58 feliz.m4p
-rw-r--r--   1 jalkanen  staff  3831978 Jan  9 20:59 feliz2.m4p

(Juh. Se on Celine Dionia. Ajattelin, että tämän kopiointi ainakaan ei vie minua helvettiin.)

Tekijänoikeuskeskustelussa erityisesti mediateollisuus on keskittynyt kopioiden tekemisen pahuuteen. Tämä osoittaa hyvin vanhakantaisen ajatusmallin, joka tosin on helppo myydä asiasta mitään ymmärtämättömille. Digitaalisessa maailmassa kopiointi on luonnollista, ja tyystin normaali toimenpide, jota tapahtuu triljoonia kertoja koko ajan. Sitä ei voi estää.

Se, mitä näillä rajoitustekniikoilla halutaan tehdä, on estää luvaton käyttö. Voit toki kopioida DRM-suojatun tiedoston kaverillesi vaikka miljoona kertaa, mutta hän ei voi käyttää (kuunnella, katsoa) sitä, ellei ole erikseen hakenut lupaa.

Luvattoman käytön määrittelee sitten oikeuksien omistaja. Hän voi esimerkiksi antaa oikeuden kuunnella musiikkikappale vain kolme kertaa. Hän voi sanoa, että saat kuunnella kuukauden ajan kappaletta, mutta sen jälkeen joudut maksamaan lisää. Hän voi jopa muuttaa oikeuksiasi kesken kaiken, jos epäilee sinun syyllistyneen johonkin epäilyttävään - lakimiehet pitävät huolta siitä, että he varaavat itselleen tämän oikeuden. Euroopassa kuluttajansuoja on sen verran voimakas, että täällä tuskin nähdään pahimpia ylilyöntejä, mutta monessa muussa maassa käyttörajoituksilla voidaan tehdä kuluttajasta mediateollisuuden orja kuin huomaamatta. Miltä kuulostaisi käyttörajoite, jonka mukaan sinun on katsottava televisiota vähintään kolme tuntia päivässä, jotta saat pitää oikeuden katsoa sitä jatkossakin maksamatta? Mahdollista, joskin melko epätodennäköistä.

Käyttörajoitteet muuttavat sen, miten käytämme esimerkiksi musiikkia. Et enää "osta" itsellesi rajoittamatonta oikeutta kuunnella musiikkia missä ja milloin haluat ja millä tahansa välineellä ostamalla CD:n, vaan lunastat itsellesi rajoitetun, yksipuolisesti muutettavan ja koska tahansa peruutettavan lisenssin kuunnella musiikkia hyvin rajatussa ympäristössä. Päätös siitä, miten ja missä musiikkia saa kuunnella, siirtyy kuluttajalta tekijänoikeuksien omistajalle. Tämä kuluttajien oikeuksien radikaali muutos on juuri se, mihin uuden tekijänoikeuslain 50a-c pykälät tähtäävät, ja tämä on se, mihin kritiikki kohdistuu. Se vain on valitettavasti onnistuttu huutamaan piiloon kummankin tahon toimesta: toiset ovat keskittyneet meluamaan MP3-soittimien laillisuudesta, ja toiset taas syyttävät kaikkia lain kritisoijia piraateiksi.

Nämä digitaaliset käyttörajoitteet ovat mediateollisuuden märkä unelma. CD:t ja DVD:t ovat tällä hetkellä hyvin heikosti suojattuja, eikä niihin tulla saamaan toimivia kopiointiestoja mitenkään - markkinamiesten puheista huolimatta. Sen sijaan uudet tarkkapiirtotelevisiot ja uudet audiolevyformaatit tulevat tukemaan niin tiukkoja kopiointiestoja kuin markkinat vetävät. Ja koska uudet tekijänoikeuslait tekevät näiden murtamisesta hyvin rajusti laitonta (noin tappoon verrattavaa rikollisuutta), mediateollisuus tulee voimakkaasti markkinoimaan ja työntämään näitä uusia järjestelmiä markkinoille. Esimerkiksi vaikkapa teräväpiirtojärjestelmissä käytetty HDMI-standardi, jonka yli kuvatieto siirtyy salattuna - ennen saatoit ottaa SCART-liittimestä kuvan ja digitoida sen; uusissa järjestelmissä tämä ei enää onnistukaan.

Tämän takia ei itse asiassa ole kovin järkevää boikotoida DVD:itä. Kaikki uudet järjestelmät ovat merkittävästi enemmän kuluttajan oikeuksia rajoittavia - jos luulit, että aluekoodit ja Linuxin toimimattomuus olivat hankalia, niin et ole nähnyt vielä mitään. Miten olisi videonauhuri, joka poistaa ohjelmia vaikket ole ehtinyt katsella niitä? Tai järjestelmä, joka murtautuu koneeseesi vahtiakseen, ettet huijaa nettipeleissä? Tai jo monta kertaa mainittu "Ei käyttäjät tiedä, mikä on rootkit, joten miksi niistä pitäisi välittää" -Sonyn haittaohjelma.

On helppo keskittyä keskustelemaan CD-levyistä, koska ne ovat tällä hetkellä tärkein ja konkreettisin median muoto, joita myös levitetään laittomasti eniten. Mutta todellisuudessa käyttörajoitteisiin liittyy paljon pahempia uhkia, jotka realisoituvat vasta muutaman vuoden päästä. Lex Karpela on laadittu "tulevaisuutta silmälläpitäen", sanovat lain laatijat, ja ovat harvinaisen oikeassa. Tulevaisuuden media tulee olemaan rajoitettu tavoilla, joita me emme voi edes kuvitella - ja mediateollisuus haalii itselleen vain entistä enemmän valtaa. Kyse ei ole enää vain rahan tekemisestä; tässä on jo kyse puhtaan vallan kahmimisesta. Keksikää tähän jokin sopiva lainaus rahan ja vallan korruptoivasta vaikutuksesta, minä en jaksa kaivaa sopivaa niiden miljoonien joukosta.

Tärkein ase tässä taistelussa on se, että ihmiset ymmärtävät, mihin ovat päänsä pistämässä kun he ostavat jotain käyttörajoitteista. Yhtenä tärkeänä tekijänä on se, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä.

Puhutaan siis rehellisesti "käyttörajoitteista" eikä "kopiosuojauksista". Puhutaan "musiikin vuokraamisesta", ei "musiikin ostamisesta". Ja puhutaan myös siitä, miten uudet, hienot teknologiat merkitsevät muutakin kuin enemmän pikseleitä.



Comments

Saanko tehdä pienen konsultaation. Uudessa tekijänoikeuslaissa esimerkiksi kirjaa voi kopioida 70 v sen tekjän kuoleman jälkeen. Siis ennen vuotta 1936 kirjoitettuja tekstejä voi käyttää. Entäs jos kirjalijan tekstin käyttöoikeus on siirtynyt kustantajalle ja kirjailija onkin kuollut esimerkiksi vuonna 1944. Voiko tällöin kopioida tekstiä, jos on painettu ennen vuotta 1936 ?

--Pekka Nykänen, 10-Jan-2006

Hyvä kirjoitus, Janne.

Itsestäänselvyys, mutta varmuuden vuoksi: tekijänoikeuden pohjahan on teoksen tekijän oikeus määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja levittämällä niitä. Kipeää oikeudenomistajien puolella tietenkin tekee se, että tämä (yksin)oikeus on (erityisesti musiikin osalta) de facto loppunut jo vuosia sitten. Nyt sitten kipristellään asian kanssa.

Tulevaisuusennusteesi ovat synkkiä. Toisaalta pitää muistaa, että käyttörajoitteiden yleistymisen kanssa rinnan yleistyvät ja kehittyvät kuluttajien mahdollisuudet kiertää oikeudenomistajien asettamia liiallisia teknisiä rajoituksia. Laittomiahan ne ovat ja se on lainkuuliaisuuteen pyrkivälle ihmiselle ikävää. Käyttäjät ovat kuitenkin tilanteeseen syyttömiä, joten huonoa omaatuntoa asiasta ei kannata kantaa.

--Kari Haakana, 10-Jan-2006

Pekka: minähän en ole lakimies, mutta mielestäni aika lasketaan tekijän kuolinvuodesta aina. Se, kenelle tekijänoikeudet on mahdollisesti siirretty, ei vaikuta asiaan. On joitain oikeuksia (tai oikeastaan velvollisuuksia), joista tekijä ei voi luopua, ja tämä on yksi niistä. Moraaliset oikeudet ovat toinen - olet vastuussa kirjoituksistasi vaikka miten yrittäisit myydä niitä kustantajan niskoille.

Kari: erittäin hyvä tarkennus, kiitos! Itsestäänselvyydet jää aina välillä huomioimatta, koska ne ovat, no, itsestäänselvyyksiä.

--JanneJalkanen, 10-Jan-2006

(Juh. Se on Celine Dionia. Ajattelin, että tämän kopiointi ainakaan ei vie minua helvettiin.)

Mutta sen kuuntelu sen sijaan vie.

Hyvää shittiä tästä huolimatta -- ei Celine Dion, siis, vaan teksti. Celine Dion on sitä huonompaa shittiä, sitä joka tulee pyllystä, paitsi että tässä tapauksessa se tulee kaiuttimista. Celine Dion on niin kurjaa kamaa, että se muuttaa muuten ihan hyvän kaiuttimen pyllyksi. KAKKAISEKSI PYLLYKSI.

Inhoon.

--Mikki, 10-Jan-2006

Amen! Erittäin hyvä kirjoitus aiheesta. Tekijänoikeuksista viis, tulen pihistämään pari hyvin kiteyttämääsi pätkää omissa debateissani. ;) Odotan lisää pohdintojasi samasta teemasta. Cheers!

--Kari Rung, 10-Jan-2006

Mikki: syytän joulumielenhäiriötä. Ajattelin, että ostan iTMS:stä jotain, mikä ei ainakaan harmita, jos joskus vaihdan MP3-soitinta eivätkä tuolta ostetut kappaleet enää toimi...

Kari: Kaikki tämän blogin kirjoitukset on Creative Commons-lisensoitu, eli saa kopioida vapaasti (jopa kaupallisiin tarkoituksiin), kunhan mainitsee lähteen ja eikä rajoita muiden oikeutta kopioida tekstiä. Ja kiitos :)

--JanneJalkanen, 10-Jan-2006

Itseasiassa kopioita suojataan, ei sateelta vaan käytöltä. Voihan niitä käyttävä ohjelma vaikka rikkoa tiedoston, kuten joillakin viruksilla on tapana. Sinänsä kyllä käytönesto olisi paljon parempi nimitys asiakokonaisuudelle ja lakitekstissä pitäisikin siirtyä tähän huomattavasti parempaan ilmaisuun. Lakitekstinhän pitää olla selkeää, kansantajuista ja vääriä käsityksiä ehkäisevää, eikä kopiosuojaus oikeasti ole mitään muuta kuin hämäävä termi, kuten kirjoitit.

Jos/kun lakiehdotukseen saataisiin termi käytönesto, niin ehkäpä kansanedustajatkin ymmärtäisivät mistä on kyse.

--soopa, 10-Jan-2006

Kummallista narinaa koko juttu. Ei musiikkia ole pakko ostaa eikä vuokrata. Mutta kun haluaa - ja haluaa kopion haltuunsa eliniäkseen ja yli - niin sitten kandee hyvät ihmiset ostaa sellainen kopio että juttu toimii. Ei kandee lainata kirjaa kirjastosta, jos haluu sen omakseen. Sitten se pitäisi varastaa, eli olla palauttamatta. Mä katson, mitä ostan. Jos levyssä lukee "leviää viikon sisällä" niin ostamatta jää. En mä hävii mitään. Mut jos mä ostan pussin nameja ja syön ne, olis dorkaa valittaa että mistäs nyt kun pussi on tyhjä. En mä voi mennä valittamaan namilafkaan ja sanoo hei mä ostin pussin nameja ja nyt ei oo enää yhtään. Et mitäs kusetusta ja namilafkan vallanhalua, -tana!

Minne mun penskat voi sitten narista, kun LP-soittimet katoo kaupoista? Riittääkö, kun ne sanoo että niillä on oikeus kuunnella Richard Thompsonia just tältä maksetulta kopiolta ja sitten homma hoituu? Tai jäädä poraa kun levy ei sit millään mahdu mp3-soittimeen?

Jos jengi haluu haalia kaikki kymmenet soitinvehkeet jotta olo olis vähän coolia ja että musa sois aina ja kaikkialla, niin mun puolesta maksakoot ittensä kipeiks.

Huvittavimpia ovat ne narisijat (ei tällä blogilla) jotka kieltävät tekstinsä luvattoman lainaamisen.

Ja jos mediafirmat yrittävät jotain tosi paskamaista, niin lupaatteko, että ne myös onnistuu siinä taloudellisesti? Ollaanks me jo orjia?

--Viti, 10-Jan-2006

"Mä katson, mitä ostan. Jos levyssä lukee "leviää viikon sisällä" niin ostamatta jää."

Milläs katsot. Esimerkiksi uudessa Coldplayn albumissa nuo ehdot ovat CD-kotelon sisällä, ja niihin voi tutustua vasta kun on ostanut kyseisen levyn. Tämä ei tietenkään ole myöskään sinulta pois, ethän satu pitämään Coldplaystä.

Ja kysehän tässä on siitä, että useimmat ihmiset eivät ymmärrä, mistä tässä on oikeasti kysymys. Vitin kaltaiset valveutuneet ja kirkasotsaiset nuoretmiehet varmasti ymmärtävät, että jos haluaakin vaihtaa vaikka vanhan, rikki menneen iPodinsa Creativen uusimpaan multimediasoittimeen, niin yksikään iTunesista ostettu kappale ei enää lähde lenkille mukaan - mutta ymmärtääkö jokainen kuluttaja? Kaipaan tarkkuutta keskusteluun, koska niin monella tuntuu olevan täysin harhainen käsitys siitä, mistä tässä on kysymys. Moni esimerkiksi luulee, ettei tälläiset jutut kosketa itseä...

Hyvänä esimerkkinä onnistuneesta paskamaisesta tempusta on esimerkiksi DVD-levyjen aluekoodaus, joka on vain ja ainoastaan markkinoidenrajoittamiskeino, joka huonontaa kuluttajan valintavaihtoehtoja. Toinen hyvä esimerkki on yhteisöraukeamispykälä, joka estää pieniä kauppoja tuomasta itse maahan vaikkapa indie-musiikkia USAsta, sarjakuvia Japanista tai käsityökirjoja Afrikasta. Ei ehkä sulta pois, rakas Viti, mutta Suomen kulttuuritarjonta kapeni tammikuun alusta roimasti.

Namiesimerkkisi (ja mediateollisuuden usein viljelemä leipäesimerkki) on virheellinen: toinen kuluu käytöstä, toinen ei. Paitsi tietysti, jos mediateollisuus saisi tahtonsa läpi, ne olisivat sama asia - jokaisesta kuuntelukerrasta olisi maksettava. Jos musiikki tosiaan toimisi niinkuin leipä, niin silloin joutuisit aina aamulla ostamaan päivän aikanasi kuunteleman musiikin, ja kahden päivän päästä se olisi vanhentunutta, kuuntelit sitä tai et, ja joutuisit ostamaan sitä aina lisää. Joka kuuntelukerralla musiikki myös katoaisi, ja joutuisit ostamaan sitä lisää.

Tuo on tietenkin jokaisen mediamogulin päiväuni. Ja jos tämä syötetään ihmisille pikkuhiljaa, kahdenkymmenen vuoden päästä kukaan ei enää usko, että joskus kadulla viheltelystä ei tarvinnut maksaa. Siksi tämä natina ja vikinä jo tässä vaiheessa. Ennen kuin on liian myöhäistä, ja kaikki uskovat, että divarista CD:n ostaminen on varastamista, koska siinä ei alkuperäinen tekijä saa korvausta.

Luova työ ei ole leipää (tai nameja) sen enempää kuin lehmä lentää. Luova työ ei kulu siitä, että sitä käytetään - päin vastoin, se rikastuu, monipuolistuu, leviää ja tuottaa ihmisille iloa. Köyhin muusikko on se, jonka säveliä ei kukaan kuuntele.

(Ja ettei nyt jää epäselväksi: luovasta työstä on saatava kunnon palkka ja piratismi on väärin. Mutta ei jäädä mediateollisuuden sumutuksen jalkoihin näissäkään asioissa, vaan ajatellaan itse, mikä on oikein ja mikä reilua ja mikä on hyväksi myös yhteiskunnalle.)

--JanneJalkanen, 10-Jan-2006

Se, mitä tavallisen kuluttajan (=ei tekniikka kiinnosta, eikä siitä ymmärrä) päässä liikkuu/ei liiku on minulle lähes naisten pään sisältöä vastaava mysteeri. Olet oikeassa; keskustelu aiheesta on ikävän keskittynyt nykyisiin oikeuksiin ja nykyiseen tekniikkaan. Toisaalta juuri nykyinen tekniikka tämän ongelman tavallaan on nostanut tapetille - siis se, että CD levy meni mediateollisuuden kannalta "rikki", kun polttimet alkoivat yleistyä (tämäkin, vastoin kaikkea järkeä - poltettavan CD levyn historia ja sana "käyttäjäystävällinen" on aika hullu yhdistelmä...). Ongelmana on myös se, että CD levy todellakin on riittävä keskivertokuluttajalle... enemmän, kuin riittävä, kun kerta MP3tkin käy kaupaksi. Sehän oli jo tiedossa CD levyn tullessa, että pullonkaula siirtyi levyjen myötä kuluttajien äänentoistoon, mutta kukaan tuskin painajaisissaankaan arvasi, että kuluttajille riittää joku *usinen nappikuuloke (se kun ei mene minunkaan kaaliin... tinnitystä niistä vaan saa ja kipeät korvat...)... Anyhoo...

Näin demokratia toimii, effortti ei mene hukkaan ja varmasti se tasapaino taas löytyy, kun kaksi ääripäätä kohtaa. Mutta yhtälailla on tosiasia se, että jos ihmiset myöntyy ostamaan CD levyn korvaajia, niin silloin ne on "tavallisen kuluttajan" mielestä riittävän hyviä ja se sitten siitä. Tällähetkellä heiluri on heilahtanut pahasti piraattien puolelle, nyt sitä vedetään takaisin.

Ja minä väitän yhä, että sitä tuotetta, jota esim. levy-yhtiöt ja hollywood tuottaa, ei VOI tehdä makuuhuonestudioissa. Siis nimenomaan spearsseja, dioneja ja idoleja. Mutta juuri niitä "massat" haluaa. Jos MINÄ saisin päättää, musiikki olisi yhä sellaista, mitä pysähdytään kuuntelemaan hyvien kaiuttimien ääreen. Jopa se Poppi. Artistit soittaisivat _omaa_ musiikkiaan. MTV:llä näytettäisiin juontajan valitsemia biisejä, eikä tosiTVtä ja tekstiviestattua levyautomaattia. Mutta se "tavallinen kuluttaja" on päättänyt toisin. Aamen.

Tuosta levyjen harmaatuonnista; onko siis oikeasti niin, että edes niitä labeleita ei saa tuoda, jotka antaa siihen luvan? Minä käsitin, että tämä koskee lähinnä sonya, emiä ja muita isoja kaloja, jotka ei itse harmaatuontia halua?

--JES, 10-Jan-2006

Mahtava tulkinta asiasta, joka herättää niin suurta närää ja keskustelua tietyissä piireissä. Yritän miettiä josko tuosta näkemyksestäsi voisi jotain siirtää tähän kansalaistottelemattomuus hommaan... ettei mahdollinen kuulustelu ja asian tutkinta muuttuisi liian helpoksi.

Todellinen Helmi, tämä teksti!!!

--Nadel, 10-Jan-2006

JES: saa tuoda, jos antavat luvan, totta kai. Mutta jos eivät anna, niin sitten et tuo. Ja se voi olla, että jos aiot tuoda esim. 20 artikkelia maahan, niin kustantamoa ei edes kiinnosta jutella sun pikkuliikkeesi kanssa... Siinä tulee sitten kielimuurit ja byrokratiat ja levityslisenssit, jne, mukaan kuvioihin. Jos jokin espanjalainen firma sattuu saamaan Euroopan levitysoikeudet jollekin japanilaiselle kirjalle, siitä ei silloin tuoda englanninkielistä versiota Suomen markkinoille irtotuontina jenkeistä, noin esimerkiksi.

--JanneJalkanen, 10-Jan-2006

Viti otti mukavasti tuoreen näkökulman keskusteluun. Näinhän se on. Kuluttaja päättää viime kädessä. Jos ei käytönrajoitukset miellytä, niin älä osta.

JanneJalkanen: "Luova työ ei ole leipää (tai nameja) sen enempää kuin lehmä lentää. Luova työ ei kulu siitä, että sitä käytetään - päin vastoin, se rikastuu, monipuolistuu, leviää ja tuottaa ihmisille iloa. Köyhin muusikko on se, jonka säveliä ei kukaan kuuntele."

Miten naivia. Luova työ ei elätä, jos työn tuloksia ei pysty itse kontrolloimaan. Ainakaan niin kauan, kun loppukäyttäjän moraali venyy kaverilta kopioimiseen. Suurin osa tekijänlaista keskustelevista tekee jollain tapaa luovaa työtä, mutta aika harva elää suoraan työnsä tulosten myynnistä. Niin kauan kun palkka päivätyöstä juoksee, on helppo leikkiä creative commons -maailmassa.

JanneJalkanen: "Paitsi tietysti, jos mediateollisuus saisi tahtonsa läpi, ne olisivat sama asia - jokaisesta kuuntelukerrasta olisi maksettava."

Tekijänoikeuden haltijalla tai hänen edustajallaan on oikeus päättää minkälaisessa muodossa teoksiaan tarjoaa. Jos halutaan myydä oikeuksia yhteen kuuntelukertaan, niin silloin yhdestä kuuntelukerrasta myös pitää maksaa. Kun ostat lipun konserttiin, niin maksat myös oikeudesta yhteen kuuntelukertaan. Ei konserttilipun hintaan kuulu oikeutta äänittää konsertti edes omaan käyttöön. Jos ehto on jonkun mielestä kohtuuton, niin jääköön kotiin.

Kyse koko tohinassa on vain siitä, että nörttiä ("Tietokoneelle se, että estää kopioinnin, on noin sama kuin estäisi ihmistä hengittämästä.") närästää kun hänen tietokoneensa ikiaikaista oikeutta kopioida ihan mitä vaan rajoitetaan. Pahaltahan se tuntuu. Ihan samalla tavalla kuin laki estää ajamasta autolla 250 km/h, vaikka sillä ihan hyvin niin pystyy tekemään. Kun auto on rakennettu suuriin nopeuksiin, on sen luonteelle vastaista tyytyä pienempiin lukemiin. Taas miehen vapautta kahlitaan.

Tai toinen vertaus lähempää: Suurin osa maailman rahasta on vain bittejä tietokoneen muistissa ja siksi niin kovin helposti kopioitavissa. Silti rahabittien kopiointi tietokoneella on huono ajatus. Musiikkibitit on ihan samalla tavalla jollekin arvokkaita.

Kari Haakana: "Itsestäänselvyys, mutta varmuuden vuoksi: tekijänoikeuden pohjahan on teoksen tekijän oikeus määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja levittämällä niitä. Kipeää oikeudenomistajien puolella tietenkin tekee se, että tämä (yksin)oikeus on (erityisesti musiikin osalta) de facto loppunut jo vuosia sitten. Nyt sitten kipristellään asian kanssa."

Koska tekijänoikeuden haltijan oikeus hallita teostaan on käytännössä loppunut, ei sitä sen kummemmin enää tarvi valvoakaan. Tätäkö tarkoitit?

JanneJalkanen: "Jos jokin espanjalainen firma sattuu saamaan Euroopan levitysoikeudet jollekin japanilaiselle kirjalle, siitä ei silloin tuoda englanninkielistä versiota Suomen markkinoille irtotuontina jenkeistä, noin esimerkiksi."

Estääkö joku sitten ostamasta siltä espanjalaiselta firmalta?

--Juha, 10-Jan-2006

"Suurin osa maailman rahasta on vain bittejä tietokoneen muistissa ja siksi niin kovin helposti kopioitavissa. Silti rahabittien kopiointi tietokoneella on huono ajatus. Musiikkibitit on ihan samalla tavalla jollekin arvokkaita."

Itse asiassa rahabittejä kopioidaan jatkuvasti ihan samalla lailla kuin musiikkibittejä. Niiden kopiointi on tosin sama asia kuin puhelinnumeron: jos kirjoitan puhelinnumerosi ylös (=otan kopion), se ei tuo minulle automaattisesti kopiota sinun puhelimestasi. Sen sijaan musiikkibittien kopiointi todellakin luo uuden kappaleen kyseistä biisiä.

"Kyse koko tohinassa on vain siitä, että nörttiä ("Tietokoneelle se, että estää kopioinnin, on noin sama kuin estäisi ihmistä hengittämästä.") närästää kun hänen tietokoneensa ikiaikaista oikeutta kopioida ihan mitä vaan rajoitetaan."

Ei, vaan kyse on siitä, että se on mahdotonta, minkä nörtit luonnollisesti ymmärtävät (miksi asiantuntijoita on niin vaikea uskoa tässä asiassa?). Tässä on yleensä vakava väärinkäsitys nörttien ja muiden välillä: tiedostojen kopiointia ei voi estää samalla lailla kuin jonkin fyysisen esineen. Tämän takia digitaalitiedostoissa tulee puhua käyttörajoitteista, eikä kopiosuojauksista. Ja myös tästä syystä tekijänoikeuslaki oli vanhentunut jo syntyessään, koska se puhuu juuri nimenomaan kopioiden tekemisestä.

Kopiointi on eri asia kuin kopiointi, mutta laki ei tätä eroa tee - valitettavasti. Tekijänoikeuslaki olisi pitänyt sitoa, ollakseen edes jotakuinkin järkevä, jollain muulla lailla todellisuuteen.

Siitä olen kyllä ihan samaa mieltä, että ei osta, jos ei miellytä. Halusin tällä artikkelilla yrittää vääntää rautalangasta asian syvempää luonnetta ja selventää tiettyjä peruskäsitteitä, jotka nörteille ovat itsestään selviä. Jokainen sitten tehköön omat päätöksensä siitä mitä teknologiaa tukee ja missäkin.

Mutta ettepähän sitten pääse sanomaan, että miksei kukaan kertonut :)

--JanneJalkanen, 10-Jan-2006

Ai ni... Tästä piti vielä kommentoimani:

"Miten naivia. Luova työ ei elätä, jos työn tuloksia ei pysty itse kontrolloimaan. Ainakaan niin kauan, kun loppukäyttäjän moraali venyy kaverilta kopioimiseen."

Uuh. On tosiasia, että jos kukaan ei osta levyjäsi tai käy keikoillasi, niin sitä rahaa ei vain tule. Ei se ole mitenkään naivia, ihan raaka totuus se on.

Missään omassa tekstissäni en sanonut, että sen luovan työn tulosten käyttämisen pitäisi olla ilmaista. Puetaan asia hieman toisiin sanoihin: "Muusikon vauraus riippuu oleellisesti kuulijoiden määrästä." Juuri tähänhän nimenomaan esimerkiksi Teostokorvaukset pyrkivät (vaikka ovatkin melko pieniä), samaten CD-myynti tai konserttimenestys. Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että korvaus pitää tekijälle antaa, ja tehdystä työstä pitää maksaa. Valitettavasti vain, kuten tuossa aiemmassa tekstissä totesin, niin aina on joku heti huutamassa että kannattaa piratismia ja että kaikki pitäisi saada ilmaiseksi, jos esittää vähänkin poikkipuolista mielipidettä nykymenosta. Sääli, sillä se estää oikean keskustelun siitä, mikä olisi paras tapa taata niin kuluttajien oikeudet kuin kunnolliset (luultavasti nykyistä paremmatkin) korvaukset tekijöille.

Sitäpaitsi, kontrollillakin on melkoisen monta tasoa. Esimerkiksi levitystä voidaan jopa ehkä jossain määrin kontrolloidakin - kopiointia sen sijaan ei mitenkään (ja sen yrittäminen tuppaa hermostuttamaan kuluttajatkin). Täydellisen kontrollin haluaminen kaikesta teokseen liittyvästä olisikin jo sitten sitä vallan korruptiota...

--JanneJalkanen, 10-Jan-2006

Juha: "Koska tekijänoikeuden haltijan oikeus hallita teostaan on käytännössä loppunut, ei sitä sen kummemmin enää tarvi valvoakaan. Tätäkö tarkoitit?"

En. Totesin vain asioiden tilan.

Rauennutta oikeutta voidaan tietenkin yrittää valvoa, mutta se näyttää johtavan kuluttajan oikeuksien tallomiseen, mistä näyttää seuraavan sitten vastareaktioita.

--Kari Haakana, 10-Jan-2006

Ei musiikin tekijänoikeudet minnekään ole rauenneet. Kyllä musiikintekijöilläkin on ihan oikeat tekijänoikeudet, vaikka musiikkia onkin mahdollista kopioida.

Ei kai kuluttajan oikeuksia voida pitää arvokkaampana kuin tekijän oikeuksia?

Aika tyly näkemys.

Kysymys on kopioimisen kustannuksista hyötyyn nähden. Aikoinaan vinyylille tallennettua musiikkia aika harva alkoi vakavissaan kopioda, kun levyn prässäämiseen tarvittavat vehkeet oli melkoisen kalliit. Eikä niitä CD:eitäkään 10 vuotta sitten kopioitu. Jos levyä teki mieli soittaa kotona ja autossa, niin ei siinä auttanut muu kuin ostaa kaksi levyä. Sitten tietokoneet oppi lukemaan musiikkibittejä levyltä ja tallentamaan tiedostoiksi. Käyttörajoitukset on vain vastatoimi levyjen kopioinnille. Aiemmin sellaisia ei tarvittu, kun levyjen kopiointi oli vaikeaa ja kallista. Nyt tarvitaan.

JanneJalkanen: "Sitäpaitsi, kontrollillakin on melkoisen monta tasoa. Esimerkiksi levitystä voidaan jopa ehkä jossain määrin kontrolloidakin - kopiointia sen sijaan ei mitenkään (ja sen yrittäminen tuppaa hermostuttamaan kuluttajatkin). Täydellisen kontrollin haluaminen kaikesta teokseen liittyvästä olisikin jo sitten sitä vallan korruptiota..."

Teoksen tekijänoikeuksien haltijalla on oikeus täydelliseen kontrolliin kaikkeen teokseen liittyvään. Kenellä muulla se voisikaan olla?

Tässä toimii samat markkinatalouden lait kuin missä tahansa kaupankäynnissä. Lopullinen valta on ostajalla, joka voi päättää ostaako tuotteen vai ei. Jos käyttörajoitukset musiikinmyynnissä on huono asia, levy-yhtiöt huomaavat sen kyllä pian. Musiikintekijöillä ja -myyjillä on kaikki keinot käytössään. Musiikkia voi laittaa ilmaisesti jakeluun tai sitten voidaan käyttää kaikkein väkevimpiä rajoituksia ja ehtoja. Aivan samalla tavalla bändi voi esiintyä puistokonsertissa ilmaiseksi tai klubissa hurjaan hintaan. Jos yleisö haluaa maksaa pyydetyn hinnan, niin hinta on oikea.

Joka tapauksessa tekijä päättää miten haluaa teoksensa kanssa tehdä.

Tuskin kukaan on sitä mieltä, että luovan työn tulosten pitäisi olla ilmaisia. Aika moni on kuitenkin sitä mieltä, että luovan työn tekijällä ei saisi olla oikeutta suojata työtään. Aikamoista tekopyhyyttä.

JanneJalkanen: "Itse asiassa rahabittejä kopioidaan jatkuvasti ihan samalla lailla kuin musiikkibittejä. Niiden kopiointi on tosin sama asia kuin puhelinnumeron: jos kirjoitan puhelinnumerosi ylös (=otan kopion), se ei tuo minulle automaattisesti kopiota sinun puhelimestasi. Sen sijaan musiikkibittien kopiointi todellakin luo uuden kappaleen kyseistä biisiä."

Eihän musiikkibittien kopiointi luo mitään uutta. Bitithän on vain yksi teoskappaleen olomuoto.

Digitaalisen musiikkitiedoston käyttörajoituksethan on tavallaan sama asia kuin esimerkkisi puhelinnumerosta. Ne sallivat rajallisen käyttöoikeuden kappaleeseen. Aivan samalla tavalla kuin myönnän sinulle rajallisen käyttöoikeuden puhelimeeni (oikeuden viitata puhelimeeni ja oikeuden soittaa minulle + käytännössä oikeuden levittää näitä oikeuksia eteenpäin) antaessani puhelinnumeroni sinulle. Rajoittamaton käyttöoikeus puhelimeen tarkoittaisi puhelimen luovuttamista.

Eikä rahabittejä niin vain kopioida. Pankkitilin omistajallakin on oikeus vain siirtää niitä (tietoteknisessa mielessä tehdä kopio ja tuhota alkuperäinen). Aika harvalla ihmisellä on oikeus kopioida rahabittejä.

--Juha, 10-Jan-2006

- Ei, vaan kyse on siitä, että se on mahdotonta, minkä nörtit luonnollisesti ymmärtävät

Riittää, kun se on mahdotonta 99%lle ihmisistä.

Mutta tuokin jo edellyttää jotain, mikä on nörtille kova pala: Tuo on mahdollista vain, jos tehdään tietokoneita, joiden ylläpito ei ole omistajan vastuulla/tehtävissä. Jos kuluttajalla on oikeus muuttaa koneessaan kaikkea, on suojauksenkierto tuplaklikkauksen takana. Mutta jos tuollaiset kammotukset alkavat yleistyä (keskiverto kuluttaja haluaa juuri tuollaisen), on suuri vaara, että työkalu, jolla alunperin suojattiin sisältöä, muunnetaan estämään kuluttajien koneissa haitalliseksi luokiteltavan softan käyttöä. Pahimmassa tapauksessa näiksi voi laskea esim. heksaeditorin tai kääntäjän. Varmasti P2P softat jäävät ilman sertifikaattia. Vaihtoehtona on asentaa vapaa Linux, mutta rautatason suojaukset varmistavat, että HD-DVDn katseluun ei riitä softan asentelu. Ja koska Linux ei ole signed, et voi edes rahalla ostaa sitä softaa.

Se 1% jatkaa P2P verkoissa pyörimistä ja kattelee hyppylangatun läppärinsä kanssa hddvdtä - tuo 1% ei mediateollisuutta enää huoleta.

Minusta on parempi, jos se käyttörajoite pysyy siellä mediassa - ihan sama, voiko CDn autoripata tietokoneessa, vai ei, kunhan ylläoleva skenaario ei toteudu. Jos hommaa ei saada kuriin laeilla ja kludgedrmillä, tuo skenaario on vain ajan kysymys. Mutta itseasiassa, kuten jo sanoin, keskivertokuluttajalle tuo tuntuu olevan tavoite, ei hirvitys, joten ehkäpä se on väistämätöntä...

--JES, 11-Jan-2006

Juha, minusta tuntuu siltä, ettet oikeasti tiedä, miten rahabittisi oikein toimivat... Mutta tämä ei kyllä ole foorumi niiden selittämiseen, joten menkööt.

Olet ihan oikeassa siinä, että käyttörajoitukset ovat vastatoimi levyjen kopioinnille, enkä sitä olekaan kiistämässä. Ja hyvä, että käytät oikeaa termiä tässä yhteydessä - tavoitteeni on siis saavutettu :)

"Tuskin kukaan on sitä mieltä, että luovan työn tulosten pitäisi olla ilmaisia. Aika moni on kuitenkin sitä mieltä, että luovan työn tekijällä ei saisi olla oikeutta suojata työtään. Aikamoista tekopyhyyttä."

Tietysti on olemassa kommunisteja ;-). Mutta tuohon jälkimmäiseen palatakseni: on tärkeää osata tehdä ero nyt sen välillä, että tietokoneet tekevät kopioita aivan väistämättä, ja sen kopioinnin, jota yleisesti kutsutaan piratismiksi (eli sen kopioinnin, joka tapahtuu tekijän tahdon vastaisesti). Tietokoneelle nämä ovat yksi ja sama asia - mutta tekijän kannalta ne eivät enää olekaan. Ensimmäinen on se, minkä estäminen vetää kuluttajalle herneen nenään jos se estetään, kun taas jälkimmäinen on se, minkä nyt suurin piirtein kaikki ymmärtävät ei-toivotuksi toiminnaksi.

Hankalaksi homma menee siksi, että a) tietokone ei ymmärrä eikä tee eroa, ja b) siinä välissä on melkomoinen määrä sävyjä (joita tietokone ei edelleenkään erota). Siksi on hirveän vaarallista klimppiinnyttää koko kopiointi "pahaksi" toiminnaksi. Siinä menee todella herkästi lapsi pesuveden mukana (kuten tuo XCP-katastrofi osoitti).

Kyse ei ole siitä, että tekijällä ei olisi oikeutta suojata työtään. Kyse on siitä, että rajanveto on melkoisen hankalaa, ja toiset meistä ovat sitä mieltä, että tekijänoikeuslain 50a-c -pykälät ovat ekstreemiydessään vaarallisia, ja että niissä on melkomoinen väärinkäytösten vaara. Yhdysvalloissahan on jo outoja ennakkotapauksia, joissa vastaavaa lakia on käytetty kilpailijafirmoja vastaan, jotta oma firma saisi monopoliaseman. Koskapa tekijänoikeuden kestoaika on merkittävästi pidempi kuin patenteilla, se on luonnollisesti houkuttelevampi.

Ja totta hitossa kuluttajilla on oikeuksia. Sitä kutsutaan kuluttajansuojaksi, ja siihen on määrätty erikseen kuluttajansuojalaki. Esimerkiksi 3. luku 1§: "Elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää kulutushyödykkeitä tarjotessaan sopimusehtoa, jota kulutushyödykkeen hinta ja muut asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen on pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomana." Vaikka tekijällä on oikeus määrätä tuotteensa levityksestä, niin hän ei esimerkiksi saa pyytää esikoisesi sielua maksuksi.

Myös tekijänoikeuslaki määrää tietyistä asioista (kuten 11§, joka sanoo, että yksityiseen käyttöön jokainen saa ottaa muutaman kopion). Edes lain mukaan tekijällä ei ole absoluuttista kontrollia - paitsi jos hän ei ole julkistanut teosta ("jos et halua, että teostasi hyräillään kadulla, niin älä julkista sitä"). Sen jälkeen, kun teos on julkistettu, niin sen ostajilla, katsojilla, lukijoilla ja kuulijoilla alkaakin olla oikeuksia, ja näiden tasapainoa haetaan.

Ehkä siinä on tämä perustavaa laatua oleva näkemysero: minun mielestäni reilu ratkaisu on sellainen, joka takaa niin tekijöille kuin kuluttajille tiettyjä oikeuksia. Sinä taasen haluat tekijöille absoluuttisen kontrollin.

Kysymys kai kuuluu - mitä sinä sillä tekisit, jos sen saisit? Kuvittele, jos sinulla olisi täydellinen kontrolli ihan kaikkeen, mitä teoksellasi tehdään, niin mitä tekisit?

(JES: Kaikki samankaltaiset yritykset asentaa esimerkiksi GPS-nopeusrajoittimia kuluttajien autoihin ovat epäonnistuneet, ja siitä voitaisiin sentään väittää, että sillä säästettäisiin edes ihmishenkiä... Mutta ei ole oikein uponnut ihmisiin tämäkään. Vapauteen kuuluu kuitenkin olennaisena osana myös vapaus valita väärin.)

--JanneJalkanen, 11-Jan-2006

Ei kuluttajien autot erillisiä nopeusrajoittimia tarvitse; ohittaminen on jo nyt keskiluokan perheautolla tosi tuskallinen kokemus jos nopeusrajoitus on vähänkin yli 100 kmph... ;-).

Kiva nähdä, miten rajoitukset uusissa älypuhelimissa uppoaa kuluttajiin. Itse pitäisin tuota jonkinmoisena ennakkotapauksena; myös tuo on kulutuselektroniikkaa, jonka kuluttaja haluaa "vain toimivan" - ihan niinkuin tietokoneen.

Vertaus auton nopeusrajoittimeen ei toimi, sillä kuluttajalle se ei tuo lisäarvoa, maksaa ylimääräistä ja ennenkaikkea; tyhmäkin ymmärtää mitä se tarkoittaa - jos painaa kaasua, pitää mennä lujempaa: jos ei mene, auto on rikki.

Vaan yritäppä selittää keskivertokuluttajalle, että "tähän toki asentuu TPMn ansiosta myös vähemmän viruksia ja spywarea, mutta mietippä - et enää saa asentaa kaikkea mitä haluat, esim. Kazaata, menetät Vapautesi!!!". Keskivertokuluttajan mielestä tuo on oikeastaan Hyvä Homma - se asentaminen kun on muutenkin aika pelottava juttu. Ja, itseasiassa minäkin olen sitä mieltä, että keskivertokuluttajalle tuo on todella Hyvä Homma.

Kun sitten yrität selittää, että arvon kuluttaja ei myöskään pääse muokkaamaan registryä tai /etc hakemiston tiedostoja on todennäköisesti sen Wanhan Tutun Sukulais ATK-apuauttajalle varatun "hei, kuule, en minä oikein ymmärrä, mistä sinä nyt vaahtoat, mietin tässä, että miten tuo pömpeli sopii mun sohvan väriin, mutta puhu vaan, jos se tuntuu susta hyvältä, ni mä nyökkäilen"-katseen aika.

Lopuksi, jos kuluttaja oikeasti kuunteli, tulee tarkentavia kysymyksiä; "Mut mä siis voin kuitenki yhä vaihtaa näytönsäästäjää?". Jos vastaus on kyllä, on kaupat tehty.

Maailma muuttuu, ikävä kyllä... ;-)

--JES, 11-Jan-2006

JanneJalkanen: "Juha, minusta tuntuu siltä, ettet oikeasti tiedä, miten rahabittisi oikein toimivat... Mutta tämä ei kyllä ole foorumi niiden selittämiseen, joten menkööt."

Jos tiedät jonkun keinon, jolla voisin esimerkiksi kymmenkertaistaa rahabittien esittämän rahasumman tililläni, niin olen kiinnostunut. Tiedän kyllä itsekin useampiakin tapoja käskeä tietokonetta kertomaan jonkun luvun kymmenellä, mutta kun pankin ahneudessaan kyhäämät käytönestorajoitukset estävät niiden hyödyntämisen.

Tietokone ei tee eroa kopioinnin ja kopioinnin välillä. Siksi olisikin tärkeää, että sen käyttäjä ymmärtäisi eron.

Esimerkkinä käyttämäsi uutinen kertoo Lexmarkin epäilevän, että Static Control käyttää Lexmarkin tuotteista kopioitua ohjelmistoa. Tietokoneohjelmat kuuluvat tekijänoikeuslain piiriin ja vaikka niitä onkin helppo tietoteknisessä mielessä kopioida, ei niin ilman oikeuksien omistajan lupaa pidä tehdä. Mitä outoa siinä on.

Ymmärrän kyllä kuluttajasuojalain ja tekijänoikeuslain yksityistä käyttöä koskevat kohdat. Väitän silti, että teoksen tekijällä on ja pitääkin olla edelleen täysi kontrolli teokseensa. Julkaistessaan teoksensa tekijä hyväksyy sitä koskevat lait ja sitä myötä luovuttaa osan kontrollista. Ostaessaan julkaisun kuluttaja vastaavasti hyväksyy lait ja lisäksi myyjän asettamat ehdot (esim. hinta), joita sinänsä ei laissa määrätä. Jos ehdot eivät ostajaa miellytä, niin hän voi jättää tuotteen ostamatta. Samoin, jos tekijä kokee lain rajoitukset esikoisten sieluista kohtuuttomiksi, hän voi jättää teoksensa julkaisematta. Tai julkaista sen vain niissä maissa, joissa mokomia hölmöjä rajoituksia ei tunneta. Tekijällä on absoluuttinen kontrolli teokseensa, koska vain poikkeustapauksissa hänet voidaan pakottaa julkaisemaan teoksensa.

Jos tekijänoikeuslain ainut vika on tietotekniikan ammattilaisten näkökulmasta kyseenalaiset termit, niin sitten tälläinen saivartelu on turhaa. Aina on asiantuntijoita, jotka eivät ymmärrä ja joita ei ymmärretä.

Salaliittoteoriat käytönrajoituksen laajentamisesta kaikenlaiseen tietokoneen vapauden riistoon onkin sitten aivan oma lukunsa.

--Juha, 11-Jan-2006

Janne,

Mitä siellä Coldplayn levykotelon sisäpuolella sanottiin? En tiedä, mutta olen kiinnostunut asiasta.

Jos levyssä on jokin p-mainen käytönesto, mitä mieltä uskot Coldplayn jätkien olevan asiasta? Ovatko he laisinkaan asianosaisia? Vai asiaan on syyllistynyt vain levyfirma?

Jos vaikka Neil Young (jees, yksi niistä suurista...) haluaisi uuden CD:nsä soivan vain siinä ekassa soittimessa, johon se törkätään, niin a) en ostaisi levyä; b) Niilon ja minun suhteeseen ilmestyvän lommon fiksaaminen ottaisi aikaa ja tekoja.

Esimerkkisi kuluttajansuojalaista (3. luku 1§: "Elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää kulutushyödykkeitä tarjotessaan sopimusehtoa, jota kulutushyödykkeen hinta ja muut asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen on pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomana.") saisi minut kauppaan vaatimaan rahojani takaisin, jos ostamani levyn (sika säkissä) käytön erikoisehdot paljastuvat vasta kaupanteon jälkeen ja olisivat jotenkin haittaamassa levyn tavanomaista käyttöä.

Kun en ole ihan teini-ikäinen, olen elänyt myös aikoja, jolloin musiikin ym. nykyisin bittidatana ilmestyvän ja käytettävän materiaalin kotikopiointi kuului lähinnä sci-fi -novellien sivuille. Uskonpa, että meillä on nyt pari sukupolvea, jotka ehtivät kiimaisesti kopioida kaikensorttista tiedostoa joutumatta miettimään asiaa sen pidemmälle. Nyt he sitten ihmettelevät tekojensa seurauksia. Ja luultavimmin pitävät itseään viattomina, jopa uhreina.

Jos käytönestot ja kopiointiestot muovautuvat äänitteen tavanomaista käyttöä estäviksi, kyllä maailman ostava yleisö reagoi asiaan ja tilanne korjaantuu. Ja jos jokin laki alkaa muistuttaa antiutopiasta, kyllä siihen saadaan korjaus.

Ymmärrän, että asiantuntijat katselevat usein jo horisontin taakse (ihan hyvä sinänsä) ja näkevät laivojen putoilevan maailman reunalta. Uuden tekijänoikeuslain lukeminen (varsinkin sen selkeä ymmärtäminen) otti koville. Mutta yhtään eivät jää jälkeen monien asiantuntijoiden kommentit. Juha sanoi aika osuvasti: "Jos tekijänoikeuslain ainut vika on tietotekniikan ammattilaisten näkökulmasta kyseenalaiset termit, niin sitten tälläinen saivartelu on turhaa. Aina on asiantuntijoita, jotka eivät ymmärrä ja joita ei ymmärretä."

: )

Mutta, Janne, mitä Coldplayn kotelossa luki?

--Viti, 11-Jan-2006

Juha: "Ei musiikin tekijänoikeudet minnekään ole rauenneet."

Kyllä ne faktisesti ovat. Laissa ne ovat edelleen olemassa ja niiden avulla pyöritetään bisnestä, mutta tekniikka on kehittynyt ja yleistynyt niin, että tekijä ei mitenkään enää voi tosiasiallisesti kontrolloida kappaleiden valmistamista teoksistaan. Tämä on koko tämän vyyhden ydin.

--Kari Haakana, 11-Jan-2006

Karille: Mitkä muut tekijänoikeudet ovat mielestäsi käytännössä rauenneet?

Valokuvien kopiointi tietokoneella on ollut mahdollista jo ennen kuin kapasiteetti riitti musiikin kopiointiin. Eli valokuvien tekijänoikeuksista ei ole väliä. Teksti oli jo 60-luvulla helppo nakki. Liikkuva kuva on bittivirtaa siinä missä musiikkikin, sitä on vaan enemmän. Eli kunhan tietoverkkojen kapasiteetti riittää, niin voidaan unohtaa tekijänoikeudet siltäkin alalta. Ja sehän riittää jo nyt eli menköön nekin. Kolmiuloitteiset kappaleet on vielä ikävällä tavalla hankalia, mutta eiköhän vielä kehitetä kuluttajakäyttöön sopivaa yleismateriaa ja 3D-tulostimiakin.

Tietokoneohjelmat on näin nähtynä itsestäänselvyys: ei mitään tekijänoikeuksia. Ja jos tekijä ei anna ohjelmastaan myös lähdekoodia, hän rajoittaa vakavasti oikeuksiani muuttaa ohjelmaa omassa tietokoneessani tai oman mieleni mukaan toimivaksi. Onhan se väärin, että Windows-ohjelmat ei toimikaan Linuxissa. Vaikka niin luulin.

Itse asiassa jo se, että musiikki julkaistaan 'suljetussa' tiedostomuodossa, on myös käytönrajoitusta. Musiikki pitäisi antaa käyttöön sellaisessa muodossa, että voisin sitä itse muokata haluamaani suuntaan. Typerät torven törähdykset pois ja biitti reippaammaksi. Sama rauennut tekijänoikeushan rajoittaa oikeuden muokata teosta sen tekijälle. Barrikaadeille vapaiden tiedostomuotojen puolesta!

Masentavaa. Minunkin mielestäni uusi tekijänoikeuslaki on kömpelö ja sisältää monia huonosti muotoiltuja kohtia. Olen myös samaa mieltä siitä, että monessakin tapauksessa tekijänoikeuden haltijat pyrkivät sumeilematta rahastamaan oikeuksillaan ja kuluttajan oikeuksien puolustaminen on paikallaan.

Mutta en kyllä tajunnut, että ihmisten käsitys koko tekijänoikeuksien perusteista on näin hataralla pohjalla. Ja sitä myötä koko kohu.

Onneksi asiaan puututtiin. Jos ajatellaan 'rauenneiden' tekijänoikeuksien varaan rakennettua teollisuutta, niin oli jo aikakin valtiovallan puuttua asiaan. Viihde- ja varsinkin ohjelmistoteollisuus on kuitenkin hyvin merkitsevässä roolissa Suomenkin kansantalouden turvaamisessa. Maatalous on jo ulkoistettu ja teollisuus on hyvää vauhtia menossa. Mitä meille muuta jää kuin nuo kirotut patentit ja tekijänoikeudet.

--Juha, 11-Jan-2006

Täällä on nyt ihmisillä sen verran otsa rutussa, että kevennetäänpä ilmaa Saksan malliin:

http://www.itviikko.fi/uutiset/uutisalue.asp?alue=paiva&UutisID=72153

Saksalaisessa tekijänoikeusjärjestöjen mainoksessa lapset siis laulavat "happy birthday" -biisiä piraatti-isälle vankilan muurin katveesta.

Vaan heeeeetkinen? "Happy birthday" laulun melodiahan ei suinkaan ole vapaata musiikkia vaan sen tekijänoikeudet kuuluvat nykyään AOL Time Warnerille! Ja lapset esittävät kappaleen mainoksessa JULKISESTI?!? Kyseessähän olisi silloin tekijänoikeusRIKOS? Yllyttävätkö tekijänoikeusjärjestöt siis RIKOKSEEN? Mitä tämä kaikki TARKOITTAA?

--Kari Rung, 11-Jan-2006

Tämä tarkoittaa, ettei sinulla ole hajuakaan tekijänoikeuskäytännöstä. Toivottavasti kaltaisesi eivät asuta koko tundraa.

--Viti, 11-Jan-2006

Juha: olet oikeassa siinä, että muidenkin muotojen kontrolli on jo ainakin osittain de facto mennyt. Kirjojen kohdalla asiaa on oikeudenhaltijoiden kannalta helpottanut kirjojen käyttöliittymä (eli alkuperäisen teoksen näköiskappale on edellyttänyt joko kirjapainoa tai näpertelyä :-)). Tietokoneohjelmien ja valokuvan osalta kontrollin voi myös katsoa menneen.

Mitä tulee musiikin "suljettuun tiedostomuotoon", niin kyllä tuollaisiakin näkemyksiä esitetään. Jos artisti niin haluaa, hän voi tietenkin julkaista työnsä CC-lisenssin alaisena (http://creativecommons.org/audio/), joka mahdollistaa sen jatkomuokkaamisen.

--Kari Haakana, 11-Jan-2006

Jos tekijänoikeuslain tarkoittama tekijän oikeus kontrolloida teoksensa levitystä on mennyt, niin mitä asialle pitäisi tehdä? Yrittää saada kontrolli takaisin vai tyytyä toteamaan tapahtunut?

Tuo on kyllä kova juttu. "Kipeää oikeudenomistajien puolella tietenkin tekee se, että tämä (yksin)oikeus on (erityisesti musiikin osalta) de facto loppunut jo vuosia sitten. Nyt sitten kipristellään asian kanssa."

Itse katson asiaa ohjelmistoteollisuuden näkökulmasta. Mitäs tässä sitten enää kipristelemään.

Huh.

--Juha, 11-Jan-2006

Tarkoitatko miten oikeudenomistajien pitäisi toimia?

Oikeudenomistajien intresseissä on tietenkin saada vanha bisnesmalli toimimaan muuttuneessa tilanteessakin. Tähänhän pyritään juuri Jannen referoimilla esimerkeillä uusista tekniikoista. En tiedä, miten se onnistuu, koska vastatekniikoita kehitetään myös.

Lainaan hovioikeudenneuvos Jukka Kemppistä (http://www.blogger.com/comment.g?blogID=17011369&postID=113690321179682983):

"Mielestäni ongelma on selvä ja kauhea: tietotekniikka ja tietoliikenne ovat jatkuvaa kopiointia. Kun kirjoitan tätä, "teos" kopioituu näppäimistöstä useaan paikkaan koneessa sekä näytölle. USB ei ole töpseli, vaan laite, joka kopioi bittivirtaa ja lataa sitä eteenpäin...

Kopioinnin pitäminen tekijän yksinoikeutena on siis vanhentunut ajatus. En tiedä, miten siitä päästään eteenpäin."

Kemppisen blogia kannattaa näiltä tiimoin lukea laajemminkin.

--Kari Haakana, 11-Jan-2006

Sattuiko joku lukemaan viikonvaihteen tienoilla Hesarista yleisönosatonkirjoitusta jossa nostettiin esille myös teollisten muotoilijoiden ja arkkitehtien luovantyön tekijänoikeudet. Kirjoitus lähti ajatuksesta että tuolit ym. huonekalut olisi laitettava musiikin kanssa samalle viivalle ja että niistä tulisi myös maksaa erillistä käyttökorvausta jos niitä käytetään esim. julkisissa tiloissa. Musiikistahan on maksettava Teostolle korvauksia jos sitä soitetaan esim. kampaamossa tai taksissa. Tämän periaatteen mukaan myös pankeissa, valtion virastoissa, kouluissa ja muissa tiloissa olevista tuoleista olisi maksettava erillistä käyttökorvausta niiden suunnittelijoille. Jutun pointti oli siinä että viihdeteollisuus on tänään aivan liian ahne ja poliitikot ovat selkeästi lobbareiden talutusnuorassa tekemässä päätöksiä joiden seurauksia he eivät vielä tajua.

--Jude Vihervaara, 11-Jan-2006

>Salaliittoteoriat käytönrajoituksen laajentamisesta kaikenlaiseen tietokoneen vapauden riistoon onkin sitten aivan oma lukunsa. Hei, suunta "salaliittoteoriassa" (mitä tämä ei ole) on väärä; TPMaa ei luotu DRM tarkoituksiin, mutta jos mediaa (siis sitä CD levyä, HDDVD levyä jne.) ei saada suojattua sillä tasolla, että rajaton kotikopiointi ei onnistu (mikä on surullista kyllä mahdotonta), on TPM pakko ottaa avuksi tekemään lukkoja mediaa käyttäviin ohjelmiin. Jos taas tehdään noin, edellyttää se, että osia käyttöjärjestelmästä on myös lukittu (esim. audiograbberin tai JackOSXn kaltaisia softia ei voi ajaa). Kikkailemalla TPM modulilta voi selvittää, mitä lukkoja koneesta löytyy ja DRM ohjelma voi yksinkertaisesti kieltäytyä asentumasta koneeseen, jossa lukko on auki. Huom. mahdollista on myös tehdä homma niin, että samassa koneessa on kaksi käyttöjärjestelmän asennusta - lukollinen ja lukoton, mutta lukottomaan tuo DRM ei sitten asennu, siihen asentuisi puolestaan jokin toinen kaipaamasi softa - siispä jouduit juuri dual-boot kierteeseen...

Toistan vielä: Minusta sekä TPM, että DRM on tarpeellisia, toivoisin vain, että tästä sotkusta päästäisiin yli kuluttajavalistuksella, uusilla laeilla ja kotikopioinnin estävällä, lievästi suojatulla medialla, jottei tilanne menisi sellaiseksi, että tietokoneita tietokoneiden vuoksi harrastava joutuu yhden linuxin ja yhden windowsin lisäksi buuttaamaan yhden linuxin ja KAHDEN windowsin välillä.

Salaliittoteoriaksi en tätä koe; jos ei kotipiraatti usko hyvällä, niin pahalla sitten. Ja ei tietokoneiden vapautta itsessään voi kukaan riistää, se on vaan ikävä homma, jos joudut alkaa tekemään eri asioita eri käyttöjärjestelmäinstansseissa tai jopa eri koneilla - jos näin kävisi, ainakin minä hommaisin HDHDDVDsoittimen ja pienen telkkarin siihen tietokoneeni viereen ja pitäisin lukot auki, missä ei minun nörtinaivoilleni olisi mitään järkeä, kun kerta koneen tehot riittäisi asioiden tekemiseen samaan aikaan. Töihin pitäisi hommata samalainen (kuuntelen musiikki DVDitä usein taustalla Linuxissa).

Tavan tavikselle tuo ei kait sinänsä tee eroa, mutta esim. joidenkin opensource tuotteiden ja keksintöjen leviäminen on varmasti merkittävästi hitaampaa, jos "tavan tavikset" eivät pääse mukaan leikkiin siksi, ettei applikaatiota voida signeerata järjestelmään, jossa on mediasoitin.

TPMn työjakohan mennee jotenkin näin: Micrsoft tekee kaupan hyllyltä ostettavan tuotteen, jossa on defaulttina kaikki lukot auki - ostaja päättää, mitä suljetaan. Ostaja voi olla kuluttaja suoraan tai... ...HP tekee OEM versiostaan sellaisen, että tietoturva on defaulttia parempi, rautaa (BIOSin korvike) ei ole lukittu (paitsi ehkä kuluttajille suunnatuissa malleissa)... Tämän ostaja voi olla kuluttaja itse tai... Sonera tekee HPn kanssa HimaNettiPCn, joka on senverran lukossa, että mediasoittimet suostuvat asentumaan. Tuota vuokraa kuluttaja ja kun se kerta on vuokra, on se niin lukossa, että kuluttaja ei siihen asenna mitään. Mutta valtaosalle tuntemistani ihmisistä tuo HimaNettiPC on juuri se, mitä ne haluaa - helppo hyödyke. Entäs sitten, kun valtaosalla kuluttajista on HimaNettiPC ja CERNissä keksitään jotain uutta kivaa, jota varten pitäisi asentaa Mosaic niminen ohjelma? Mikä on todennäköisyys sille, että tuo "uusi kiva" saa tuulta siipiensä alle?

--JES, 12-Jan-2006

Oikeudenomistajien täytyy tietysti yrittää pitää kiinni oikeuksistaan. Mutta myös lainsäädännön tulee reagoida muuttuneeseen tilanteeseen.

Menee jankutukseksi, mutta kerran vielä:

Tekijällä on oikeus kontrolloida teoksen levitystä (ellei sitten oikeutta kiistetä, mutta se on toisen keskustelun aihe). Julkaistessaan teoksen hän myöntää tietyt oikeudet käyttäjälle. Julkaisumuodon valitessaan hän ottaa tietoisesti riskejä. Stadionkonsertin järjestäjä ymmärtää, että aivan kaikki eivät pääsylippua osta, koska soitto kuuluu konserttitilan ulkopuolellekin.

Muuttuneessa markkinatilanteessa normaalin helposti kopioituvan CD-levyn valitseva ottaa sen riskin, että myynti kärsii kopioinnista. Jos julkaisija valitsee käyttörajoituksen, joka estää levyn soittamisen tietokoneen CD-asemassa, hän ottaa riskin, että joku jättää tämän takia levyn ostamatta. Oleellista on se, että oikeudenomistajalla on oikeus päättää julkaisutavasta.

Oikeasti ei ole kysymys vaikeasta asiasta. Jos aamulla jätän kotini oven auki, otan riskin siitä että joku vie tavarat. Jos tyydyn alkeelliseen lukkoon, otan riskin että joku murtaa sen. Vahvempi lukko on vahvempi käytönesto. Joka tapauksessa omaisuuteni on lain suojaama ja oven tiirikoinutta odottaa rangaistus. Kuten myös vahvempien lukkojen purkamiseen suunniteltujen työkalujen myyjiä. Yleensä rangaistusta ei tarvita, koska suurimmalle osalle ihmisistä lukittu ovi on selkeä viesti.

Joskus, ei välttämättä edes niin kauan sitten, oven saattoi hyvin jättää auki. Mutta ajat ovat muuttuneet ja ihmisten käsitys oikeuksistaan käyttää hyväksi avointa oveani ovat myös erilaiset. Jopa siinä määrin, että ainakin vakuutusyhtiö pitää lukitsematonta ovea rankaistavana typeryytenä.

Ehkä vielä jonain päivänä käyttörajoittamatonta CD-levyä pidetään julkaisijan typeryytenä.

Ei kyse ole siitä, että osaako tietokone kopioida tai kunka monta kertaa se bittinsä kopioi. Kopiokone kopioi kuvabittejä kyselemättä. Silti kaikissa värikopiolaitteissa on hyvinkin salaista käytönrajoitusteknologiaa, jolla estetään tai ainakin haitataan setelien ja muiden arvopaperien kopiointia. Ilmeisesti me kaikki pidämme tätä hyväksyttävänä vapautemme rajoituksena?

Mitä eroa siinä on musiikin kopiointiin?

Idea rakennusten ja muotoilutuotteiden lisenssimaksuista oli viihdyttävä, mutta ei kovin pitkälle harkittu.

Itse asiassa moni muotoilija saa lisenssimaksua tekemistään tuoleista. Ei tosin suoraan tuolin loppukäyttäjältä, vaan huonekaluvalmistajalta, joka sitten perii maksamansa lisenssimaksut asiakkailtaan tuolin hinnassa. Tuolin ostaja taas siirtää maksun eteenpäin omille asiakkailleen vaikkapa kahvikupin hinnassa. Julkisissa tiloissa taas tuolin käyttömaksu menee veronmaksajan kukkarosta.

Toki muotoilija voisi istua kahvilassa perimässä rahojaan suoraan tuolien käyttäjiltäkin, mutta sillä alalla on päädytty toisenlaiseen käytäntöön.

Erilaisia liiketoimintamalleja voi ja täytyykin kehitellä, mutta kaikki ei toimi kaikkialla. Ruokaa ei kannata myydä kaupassa buffet-mallilla, vaikka ruotsinlaivan aamiaisravintolassa se toimiikin. Musiikin kopiointia rajoittavat teknologiat mahdollistavat erilaisten liiketoimintamallien kehittämisen. Ihan samalla tavalla kuin buffet-ravintolan sääntö, että ruokaa ei saa viedä muovikassissa kotiin.

"Viihdeteollisuus on anhe! Ei arkkitehditkään peri maksua talon käyttäjältä." kertoo oikeastaan vain kirjoittajan kyvystä ymmärtää vähänkin monimutkaisempia asioita ja yhteyksiä. Siinä se jutun pointti oli.

No sikäli arkkitehdeistä ja teollisista muotoilijoista ei tässä yhteydessä kannata puhua, että arkkitehtityö ei ihan hevin ylitä teoskynnystä eikä siten ole tekijäoikeuslain suojaamaa. Raja arkkitehti- ja rakennusmestarisuunnittelun välillä on häilyvä.

Mutta perusongelma on aivan sama kuin tekijänoikeuskeskustelussakin (tai lukitussa ovessa): kunnioitetaanko toisten oikeuksia vai onko niillä mitään arvoa.

--Juha, 12-Jan-2006

Sen enempää TMP:hen tai DRM:ään puuttumatta, minustakin on kovin epämukavaa, että joudun kuljettamaan isoa avainnippua mukanani ja tyhjentämään autoni arvoesineistä jokaista kaupassa poikkeamista varten.

--Juha, 12-Jan-2006

Olin hetken poissa, mutta palasin taas... tässä on välillä tullut niin paljon tekstiä, etten ehdi kommentoida kaikkea. Yritän kirjoittaa rahabittien ja musiikkibittien erilaisuudesta pidemmän artikkelin jossain vaiheessa.

"Esimerkkinä käyttämäsi uutinen kertoo Lexmarkin epäilevän, että Static Control käyttää Lexmarkin tuotteista kopioitua ohjelmistoa. Tietokoneohjelmat kuuluvat tekijänoikeuslain piiriin ja vaikka niitä onkin helppo tietoteknisessä mielessä kopioida, ei niin ilman oikeuksien omistajan lupaa pidä tehdä. Mitä outoa siinä on."

Itse asiassa kyse ei ole siitä, vaan siitä, että SC on tehnyt laitteen, joka on yhteensopiva Lexmarkin laitteiden kanssa. Koska Lexmark on estänyt tämän teknisesti käyttämällä omissa laitteissaan mikropiiriä, teoriassa juttu putoaakin yhtäkkiä DMCA:n (eli meidän Lex Karpelaamme vastaavan lain) piiriin.

Noin vastaavana analogiana voitaisiin sanoa, että esimerkiksi Volvo estäisi teknisesti ihmisiä käyttämästä mitään muita renkaita kuin Volvon omia omissa autoissaan - vaikka siihen ei olisi mitään teknistä syytä. Tätä on perinteisesti pidetty kilpailun rajoittamisena, ja on hyvin huolestuttavaa, että tekijänoikeuslakia, jolla ei asian kanssa pitäisi olla mitään tekemistä - kyseessähän ei ole teoksen kopiointi tai levitys - voidaan soveltaa tälläiseen tapaukseen. Kukaan ei ole kopioinut kenenkään työtä - on vain katsottu, että tuonkokoinen pala pitää olla, että se menee tuohon reikään.

Lisää vastaavia juttuja löytyy http://www.chillingeffects.org -verkkosivuilta. Niistä huomaa, että tekijänoikeuksien rajoja kokeillaan koko ajan jatkuvilla oikeustaisteluilla. Kun tekijänoikeuksia vahvistetaan, niin kaikki ovat heti apajilla, sillä tekijänoikeudet ovat "parempia" kuin patentit: niitä ei tarvitse anoa, niitä ei voi hylätä, ne eivät maksa mitään ja kestävät tuollaiset 130 vuotta kauemmin kuin keskiverto patentti...

"Jos tekijänoikeuslain ainut vika on tietotekniikan ammattilaisten näkökulmasta kyseenalaiset termit, niin sitten tälläinen saivartelu on turhaa. Aina on asiantuntijoita, jotka eivät ymmärrä ja joita ei ymmärretä."

'Ehei', nauroi hän heleästi. Jos pystyisin yhdellä blogipostauksella kertomaan tyhjentävästi, mitä kaikkea vikaa tekijänoikeuslaissa on, niin olisin tehnyt sen jo ajat sitten ja niin, että kaikki sen olisivat tajunneet. Yritin vain näin alkuun selventää hieman käsitteitä (ja niistäkin tuli melkomoinen keskustelu). Tästä asiasta on vaikea keskustella, koska monella on ennakkokäsityksiä ja tiukkoja mielipiteitä, joihin on vaikea vaikuttaa valitsematta sanojaan hyvin tarkasti. Siksi on tärkeää, että lähdetään perusteista liikkeelle ja selvitetään niitä pitkään ja hartaasti.

Coldplayn albumin teksti löytyy aiemmasta linkistä :). Euroopassa on onneksi sen verran parempi kuluttajansuoja, että tuollaista ei yleensä pääse tapahtumaan. Mutta siitähän tässä keskustelussa onkin osaltaan kyse - mitkä ovat kuluttajan oikeudet digitaalimaailmassa?

"Tekijällä on oikeus kontrolloida teoksen levitystä"

No niin, nyt aletaan päästä asiaan. Tekijänoikeuslaki itse asiassa säätää sekä kopioinnista ja levityksestä, ja nämä ovat kaksi eri asiaa. Kuten Kari ja Jukka Kemppinen ovat aiemmin todenneet, tekniikan myötä kopiointiin pohjautuva tekijänoikeus on käytännössä menettänyt merkityksensä - laki, jota ei voi mitenkään valvoa (muilla kuin JESsin esittämillä, täydellisen dystopiamaisilla menetelmillä), on turha.

Siksipä uusi laki olisikin pitänyt nimenomaan rakentaa puhtaasti levityksen varaan.

Eihän setelien kopiointikaan sinällään mikään paha asia ole - niiden käyttäminen vaihdon välineenä, eli levittäminen on se, mikä aiheuttaa yhteiskunnalle tappiota, ja jonka pitääkin olla rangaistavaa. Kaikki kopiokoneiden kopioinninestot, GPS-nopeusrajoittimet, ja CD-levyjen kopiointiestot ovat tekniikoita, joilla pyritään heikentämään ihmisten mahdollisuuksia suorittaa rikos - jopa niin pitkälle, että itse yritystä kiertää rajoite, tai siitä keskustelua on alettu pitää rikollisena. Ja tämäkös vituttaa lainkuuliaista kansalaista, joka haluaisi joskus kokeilla, miten nopeasti auto kulkee, tai joka haluaisi siirtää CD-levynsä MP3:ksi saadakseen sen iPodiinsa lenkille.

Samalla lailla tavaroiden varastaminen on rikos, oli ne sitten lukittu vai ei. Ongelma on nyt siinä, että kun on puhe käyttörajoitteista, lukon murtamista tunnutaan pitävän vakavampana rikoksena kuin itse tavaroiden varastamista talon sisältä. (Tästä muuten päästään siihen mainitsemaani musiikin lisenssointiin - jos *ostat* jotain, se on omasi, ja saat tehdä sille mitä haluat; mutta jos lisenssoit (l. vuokraat), sinulla ei yleensä ole oikeutta esimerkiksi jälleenmyyntiin - kuten vaikkapa silloin, jos "ostat" rajoitettua musaa musiikkiverkkokaupasta. Siksi tulisi puhua ennemmin musiikin vuokraamisesta kuin ostamisesta musiikkikaupoissa. Lukon avaaminen siksi, että saisit oman tavarasi laatikosta, on toki laillista. Mutta rajoitetulla digitaalitiedostolla näin ei välttämättä ole, kiitos 50a-pykälän. Siksi rajoitetut biisit ovat sinulla vain vuokralla, eivät omistuksessasi.)

Salaliittoteorioista huolestuneita suosittelen tutustumaan historiaan, ja siihen, miten kaikenlaiset absoluuttiset valvontajärjestelmät ovat ennemmin tai myöhemmin osoittautuneet huonoiksi ideoiksi. Jos tämä olisi pelkkää nörttien kiukuttelua, kun ilmainen nettilataus loppuu (mitä se ei muuten takuulla tee sekään, mutta se on ihan toinen juttu), niin miksi sitten tästä nousee niin suuri ja sitkeä haloo - oikeustieteen professoreita ja kansanedustajia myöten?

--JanneJalkanen, 12-Jan-2006

Nyt kun olen saanut sopan liemen haihdutettua, kattilan pohjalle on jäänyt pari asiaa:

1) Onko laillista, jos missä tahansa digitaalisessa formaatissa olevan musiikkitallenteen ostanut kuluttaja valmistaa tallenteesta omaan käyttöönsä a) turvakopion originaali- tai muunnetussa formaatissa; b) kopion originaali- tai muunnetussa formaatissa jatkuvasti käytettäväksi samassa tai muissa tiloissa tai soittimissa kuin originaalitallennetta?

2) Millä syyllä CD- tai DVD-äänitteenä tallenteen kaupannut myyjä voisi laillisesti kieltäytyä ottamasta vastaan kuluttajan palauttamaa tallennetta, joka ei toimi standardin mukaisessa CD- tai DVD-laitteessa?

--Viti, 12-Jan-2006

Janne,

Lexmarkin tapauksessa on (ainakin tuon artikkelin mukaan) kyse siitä, että Lexmark syyttää Static Controllia mikropiirille tallennetun ohjelmiston kopioinnista ("Lexmark's complaint alleges that the Smartek microchips incorporate infringing copies of its software and are being sold by Static Control to defeat Lexmark's technological controls, hence the invocation of the DMCA."). Eli Static Control olisi tehnyt yhteensopivan tuotteen kopioimalla tarvittavan ohjelmiston Lexmarkin tuotteesta. Aivan eri asia.

Kopioinnin rajoittaminen on tietty vain yksi keino levittämisen rajoittamiseen, ja sitä joudutaan ikävä kyllä käyttämään, koska moni ei ymmärrä eroa.

Kyllä setelin väärentäminen on rikos. Siitä riippumatta aikooko käyttääkö sitä vai ei. Samoin kuin väärennetyn setelin pitäminen taskussa, vaikka vieläkään ei olisi edes aikomus sitä maksuvälineenä käyttää. Seteliä ei saa kopioida edes omaan käyttöön monopolin pelaamista varten tai 'varmuuskopioksi' siltä varalta, että alkuperäinen menee rikki. Koska tavallisen ihmisen on vaikea erottaa väärennettyä seteliä aidosta, itse väärennöksen tekeminen on jopa pahempi rikos kuin sen käyttäminen.

Vastoin yleistä käsitettä CD:n ostaja ei osta 'musiikkia', vaan hän ostaa teoksen julkaisijan tarjoaman mahdollisuuden kuunnella kyseistä musiikkia tätä CD-tallennetta hyväksikäyttäen. CD:n ostaja voi myydä levyn eteenpäin, mutta ei voi myydä musiikkia esimerkiksi radioasemalle soitettavaksi tai mainostoimistolle mainoksessa käytettäväksi. Tai edes toiselle ihmiselle kuultavaksi. Lukon takana (tai ilman lukkoa) oleva musiikki ei todellakaan ole CD:n ostajan omaisuutta.

Jos julkaisuoikeuden omistajan päätöksestä CD:tä ei ole tarkoitettu tietokoneessa soitettavaksi tai MP3-soittimeen kopioitavaksi (eli julkaisija on rajoittanut sen käyttöä), niin ei sen mahdollistamiseksi pidä ensimmäistäkään lukkoa murtaa. Lukko ovessa tarkoittaa, että sinne ei mennä. Vaikka tiirikalla sen avata osaisikin.

Jos julkaisijan asettamat ehdot ei miellytä, niin älä osta. Jos ostat kesärenkaat Volvoon, niin älä kitise että ne on talvella liukkaat. Kuluttajansuoja on niitä tilanteita varten, kun kesärenkaat myydään talvirenkaina.

Salaliittoteorian ystäville tiedoksi, että myös aika monet (ehkä jopa useimmat mutta ei toki kaikki) valvontajärjestelmät ovat osoittautuneet hyviksi ideoiksi.

--Juha, 12-Jan-2006

Soppaa vahtiessani ja lukiessani Jannen tekstiä ("Eihän setelien kopiointikaan sinällään mikään paha asia ole - niiden käyttäminen vaihdon välineenä, eli levittäminen on se, mikä aiheuttaa yhteiskunnalle tappiota, ja jonka pitääkin olla rangaistavaa.") minulle alkaa olla selviö, että meillä on käsissä joko sukupolvi tai muuten määriteltävä ryhmä kansalaisia, joilla ei ole selvää käsitystä siitä, mikä on laillista, mikä laitonta, ja mikä filosofia määrittelyjen takana oikein on, eli mikä koko kuvion yhteisöllinen funktio on.

Setelien kopiointi - olematta minkäänlainen neutraali tai hyvä asia - on rikos. Piste. Jos haluat testata asian käytännössä, valmista setelien kopioita ja mene poliisilaitokselle esittelemään ahkerointiasi. Rangaistus seuraa -ja syystä. Vaikka yrittäisit puolustautua olevasi "lainkuuliainen kansalainen" jota vähän vituttaa, kun ei saa vapaasti testata, miltä itsetehdyt setelikopiot näyttävät.

Toinen Jannen (ja monen muun) esittämä asia, joka saa minut uskomaan, että lakien ja oikeuskäytännön taustalla olevaa filosofiaa täytyy lisätä tietokoneiden parissa hääräilevän kansanosan kalloihin, on hänen hokema lause "laki, jota ei voi mitenkään valvoa, on turha."

On olemassa lukuisa joukko haitallisia tekoja, joita vastaan on kirjoitettu lakeja. Se, toimiiko lain olemassaolo myös ennaltaehkäisevänä välineenä, on toissijaista, vaikkakin toivottavaa. Otetaan ensin aivan lapsellinen esimerkki (mennään kovempiin, jos tämä ei puhuttele): Mikään ei estä minua heittämästä kivellä hiljaisen kaupunginosan R-kioskin ikkunaa paskaksi kello viisi yöllä, mikäli näin haluan tehdä. Pitäisikö lakiin vahingonteosta toisen omaisuudelle tehdä lieventävä huomautus "ei päde siellä ja täällä tiettyyn vuorokaudenaikaan"?

Oikeusmoraali merkitsee, että yhteisön jäsen mieltää lain merkityksen ja hyväksyy sen olemassaolon siitä huolimatta, että rikkeen/rikoksen estäminen tai siitä rankaiseminen valvonnan avulla on jopa epätodennäköistä. Maanteillä ylinopeuksia harrastavat "vittuuntuneet kansalaiset" eivät välitä ymmärtää ja ajatella muuta/muita kuin itseään. Jos haluaa nähdä - muille vaaraa aiheuttamatta - miten lujaa laatikko kulkee, siihen on mahdollisuus lukuisilla yleiseltä liikenteeltä suljetuilla paikoilla. Mutta kun moraali joustaa ja mahdolliset seuraamukset vaikuttavat epätodennäköisiltä, yleinen tie kutsuu...

Minun mielestäni on hienoa, että meillä on sellaisiakin lakeja, joita ei voi mitenkään valvoa. Muussa tapauksessa olisimme anarkistinen poliisivaltio. Ymmärrätkö?

--Viti, 12-Jan-2006

Dystopia on liian vahva sana kun puhutaan trusted computingista; tulee aina olemaan koneita, jotka ovat avoinna ja joita voit kaupasta ostaa - toki hinta niille voi nousta, kun ne eivät enää nauti keskivertokuluttajan suosiota, mutta ne ovat silti saatavilla. Valinta on sinun.

Se, voitko katsoa niillä lukottomilla leffoja on eri asia - sen päättää leffan myyjä. Sinä valitset, mitä koneelta haluat. En minäkään tuosta skenaariosta pidä, mutta kuten jo aiemmin sanoin; jos ei hyvällä, niin sitten pahalla.

Siksi toisekseen pisti korvaani tuo, että TPM olisi lainvalvontamenetelmä - ei se ole. Luvatta kotiin soittava ja sinusta tietämättäsi tietoja keräävä ohjelma on yhä laiton. TPM on lukko, ei valvontakamera. Kyllä minkä hyvänsä lukon voi purkaa ilman, että poliisit ovat heti ovella. Minun näkemykseni on se, että lakia valvotaan loppukädessä jollain ihan muulla instanssilla, kuin piisiruilla...

Yksi asia, minkä minä haluaisin nähdä kopionestojen vastustajilta edes joskus jossain on konkreettinen esitys siitä, mikä businessmalli median tuottajien nyt sitten pitäisi omaksua. Toistaiseksi kaikki tehdyt yritykset on teilattu (ei kasettimaksuja, ei kopionestoja, ei sitä, ei tätä). Mikä se on se magic bullet, jolla homma muka sitten saadaan haltuun? Varmasti se jossain on sanottu, mutta on ilmeisesti hukkunut teinien nillityksen ja nörttien teknisten ranttien alle ;-).

Miksi muuten puhelimen TPM olisi yhtään vähemmän "dystooppisempaa", kuin tietokoneen? Veikkaan, ettei nokia aio julkaista lukotonta versiota esim. tästä: http://www.nokia.fi/puhelimet/puhelinmallit/e61/. Tuossa siis on vehje, jossa minä en voi valita!

Jos perusteena on se, että TPMaa tarvitaan puhelimessa enemmän, niin I don't buy it; kyllä tietokonekin sisältää jo nyt tärkeitä tietoja, ei sillä ehkä puhelinlaskua malware tee niin näppärästi, kuin puhelimella, mutta kun tietokoneiden käyttö esim. äänestyksissä ja muissa yleistyy, kyllä tämä asia on saatava pois päiväjärjestyksestä myös tietokoneilla!

--JES, 12-Jan-2006

JES: En minä puolustakaan TPM:ää puhelimessa, minusta se(kin) on geneerisesti huono idea. Älä laita sanoja suuhuni... Liiketoimintamalleihin päästään varmaan vielä joskus kohta; ne vaativat enemmän kuin pelkän satunnaisen kommentin keskusteluun, jota lukee tässä vaiheessa luultavasti enää noin viisi ihmistä - jos on kuitenkin kauhea kiire, niin niitä voi googlailla.

Luonnollisesti Lexmark syyttää tekijänoikeuden rikkomisesta, muuten sitä ei saataisi DMCA:n piiriin (ja sitä voisi vetää oikeuteen). Static Control muuten voitti jutun - oikeus katsoi, että kyseessä ei ole tekijänoikeusasia.

En sanonutkaan, että setelin väärentäminen ei olisi rikos, vaan sanoin, että "setelien kopiointi ei sinällään ole mikään paha asia." Tarkoitin tällä sitä, että yksittäisen setelin kopioinnilla ei ole väliä, jos sitä ei levitetä. Tiedän kyllä sen olevan rikos :) Tämä tosin, jos mikä, on filosofiaa, ja siinä on varmasti rajujakin näkemyseroja... Laeissahan on poikkeuksia, esimerkiksi hätävarjelun osalta rikoslaissa ja esimerkiksi juuri kotikopioinnin osalta tekijänoikeuslaissa. Kotonahan saa ottaa teoskappaleita ihan vapaasti edelleenkin, jos ei sitä tehdäkseen joudu murtamaan teknistä järjestelmää - ja senkin saa murtaa, jos ei tee kopiota (mikä siis on tyhmää, koska teknisesti ottaen murtaminen ilman kopiointia on mahdotonta, mutta ehkä ne sitten ovat lain tarkoittamia teknisiä ja väliaikaisia kopioita. Nobody knows.)

"Vastoin yleistä käsitettä CD:n ostaja ei osta 'musiikkia', vaan hän ostaa teoksen julkaisijan tarjoaman mahdollisuuden kuunnella kyseistä musiikkia tätä CD-tallennetta hyväksikäyttäen. CD:n ostaja voi myydä levyn eteenpäin, mutta ei voi myydä musiikkia esimerkiksi radioasemalle soitettavaksi tai mainostoimistolle mainoksessa käytettäväksi. Tai edes toiselle ihmiselle kuultavaksi. Lukon takana (tai ilman lukkoa) oleva musiikki ei todellakaan ole CD:n ostajan omaisuutta."

Tämä hienoinen jako fyysisen välineen ja sillä olevan informaation (eli tässä tapauksessa musiikin) välillä on todellakin äärimmäisen merkittävä asia ja sitä olenkin yrittänyt sanoa ;)

Juuri tästä syystä tulisikin puhua musiikin lisenssoinnista tai vuokraamisesta musiikin "ostamisen" sijaan. Tämä koskee erityisesti nettikauppoja, joissa fyysistä välinettä ei enää ole. Samaten on ymmärrettävä se, että tuon informaation kopiointi on triviaalia ja jokapäiväistä, mutta fyysisen välineen kopiointi saattaa olla hyvinkin hankalaa (tai sitten ei). Esimerkiksi vaikkapa maalauksen kopiointi on hankalaa, mutta digitaalivalokuvan ei. Kuluttajan kannalta on tietysti jossain määrin harhaanjohtavaa, että puhutaan "osta biisi" tai "osta soittoääni". Muutaman kerran olen kuunnellut ihmisten valitusta siitä, kun uuteen kännykkään siirtyessä ei soittoääni siirrykään mukana... Tämä johtuu tietysti siitä, että hän on todellisuudessa lisensoinut käyttöoikeuden soittoääneen käytettäväksi soittoäänenä yhdessä tietyssä laitteessa, mutta sitä on mainostettu termillä "osta". Onko tämä sitten kuluttajan kannalta oikein vai väärin, niin on sitten ihan oma kysymyksensä.

Muuten, se, että minä satun olemaan eri mieltä asioista, ei tarkoita sitä, että minun filosofinen (tai eettinen) koulutukseni olisi jotenkin puutteellinen. Kuten tiedämme hyvin filosofian historiasta, harvasta asiasta on kiistelty juuri niin paljon kuin siitä, mikä on oikein ja mikä hyvää - ja käsitykset ovat myös muuttuneet ajan myötä. Ehkä nyt on aika sellaiselle murrokselle - tai ehkä ei. Olisi kuitenkin parempi, jos tätä keskustelua voitaisiin käydä menemättä henkilökohtaisuuksiin.

Vitille mielipiteitäni ja omia käsityksiäni:

1a) Mielestäni originaalissa formaatissa saa ottaa aina ja poikkeuksetta "muutaman" varmuuskopion, riippumatta käytetyistä suojauksista (koska siinä ei murreta mitään). Muunnetussa formaatissa tämä mielestäni riippuu siitä, onko kyseisessä teoksessa tehokas tekninen suojaus vai ei. Se, mikä on tehokas tekninen suojaus on hyvin epäselvää. Vastaus siis on "ei voi tietää."

1b) (Oletan, että tarkoitit omaan käyttöön.) Originaalista saa, joskaan se ei välttämättä toimi (käyttörajoitusten takia). Käyttörajoitusten purkaminen (eli muunnetun formaatin tekeminen) on sitten laitonta, paitsi jos kyseessä ei ole tehokas tekninen suojaus yadda yadda.

2) Uuh. Menee kuluttajanlakipuolelle. Käsittääkseni ei juuri millään, mikä on erittäin hyvä asia, ja luultavasti se, mikä pelastaa meidät luisumasta ihan kaaokseen. Tosin kaupalla taitaa olla velvollisuus vain ainoastaan vaihtaa se vastaavaan (mikä voi olla vaikeaa, jos mikään levy ei toimi).

Mutta sitä en tiedä, mitä laki sanoo digitaalipuolella: onko sinulla oikeus palauttaa tiedosto tai netitse ostettu ohjelmisto? Miten se teknisesti toteutettaisiin, koska sitä ei voida sitoa minkään fyysisen kappaleen vaihtoon, vaan kopioita voi olla ziljoona pitkin kovalevyä? Siellä sitäpaitsi nojaudutaan jo paljon enemmän sopimuslainsäädäntöön, joka on sitten ihan oma viidakkonsa.

Niin paljon ongelmia, niin vähän vastauksia (ja aikaa)...

--JanneJalkanen, 12-Jan-2006

Niinjuu, laki ja sen valvomisen mahdottomuus: Esimerkiksi autoverolaista pudotettiin mittaristovaatimus, koska sitä pidettiin mahdottomana valvoa. Samaten tekijänoikeuslaissa mietittiin jo vuonna 1992 tietokoneohjelmien kopioinnin täydellistä kieltämistä, mutta sekin päätettiin sallia, koska sitä olisi mahdoton valvoa. Samasta syystä kotikopiointikin on sallittua (vaikka se miten harjaisi moraalista vastakarvaa). Kyllä lainlaatijat pääsääntöisesti ihan järkeviä näiden asioiden suhteen ovat...

--JanneJalkanen, 12-Jan-2006

>En minä puolustakaan TPM:ää puhelimessa, minusta se(kin) on geneerisesti huono idea. Älä laita sanoja suuhuni...

Anteeksi, ei ollut tarkoitukseni laittaa sanoja suuhusi, lauseeni oli huonosti muotoiltu.

Mutta ajoi tarkoituksensa, sillä mielipidettäsi sillä kyllä tiedustelin :-).

Olet sitten ensimmäinen, jonka mielestä se on huono idea. Toistaiseksi jokainen, jonka kanssa olen asiasta ajatuksia vaihtanut on sitä puoltanut sillä varjolla, että se on välttämätön (turha peruste, sillä installeri on aina kysynyt Yes/No).

"Jokainen otoksessani"="huolestuttavan moni", sillä kaikki ovat teknisesti erittäin tietoisia siitä, mitä tuo käytännössä tarkoittaa ja osa heistä kamppailee jo tuon tuomien käytännönongelmien parissa. Yleisin peruste on ollut tuo laskun tekeminen. Itse en näe älypuhelimessa ja tietokoneessa mitään eroa tässä asiassa... kuluttajan pitäisi saada tehdä se lopullinen päätös tässäkin. (Ja kyllä, tässä asiassa tulen äänestämään lompakollani, jos vaan voin ;-).

--JES, 12-Jan-2006

Janne,

anteeksi, jos olen mennyt henkilökohtaisuuksiin. Ei ole ollut tarkoitus. Olen kiitollinen sinun ja muiden näkemyksistä asiassa, jonka ongelmallisuutta on vaikea kiistää. Satun olemaan "asianomistaja", sillä osa tuloistani on tekijänoikeuksista, joskaan ei musiikkipuolelta.

--Viti, 13-Jan-2006

Viti, no worries. Loppujen lopuksihan teknologian ja tuottajien edut ovat yhteneväiset - yleensä vain teknologia kehittyy nopeammin kuin tuottajien liiketoimintamallit, mikä aiheuttaa melkomoista hankausta. Hyvänä esimerkkinä videonauhurien yleistyminen: Jack Valenti (MPAA:n pj) sanoi aikanaan, että "videonauhuri on elokuvateollisuudelle sama kuin Bostonin kuristaja naisille". Nykyään video/DVD-levitys tuo suurimman osan leffojen voitoista - elokuvateatterilevitys riittää kattamaan kulut... Samaten kävi aikoinaan fonografin kanssa, kun muusikot pelkäsivät elävän musiikin kuolemaa. Eipä sekään kuollut - päinvastoin, tallennettu musiikki teki mahdolliseksi saada sama musiikki paikasta riippumatta ihmisten ulottuville, ja loi oikeastaan koko nykyisen musiikkiteollisuuden pohjan. Jopa munkit nostivat aikanaan metelin siitä, että kirjallisuus kuolee, kun Gutenberg meni keksimään keinon, millä sitä voidaan monistaa suurissa määrin ja halvalla.

Olen itse vakuuttunut siitä, että ne jotka nopeimmin osaavat soveltaa teknologista kehitystä puolelleen ja ymmärtävät kuluttajien oikeita tarpeita ja haluja, voittavat tässäkin tapauksessa.

JES: TPM:lle on kyllä olemassa ihan hyviäkin käyttöjä, niin PCiden kuin kännyjen puolella, mutta se avaa niin ison Pandoran lippaan, että mielestäni ne hyvät puolet eivät ole riittäviä perusteluja. Jos sen käyttöä voitaisiin rajata esimerkiksi laajalla kuluttajansuojalla, niin sitten ehkä, mutta tämänhetkisessä poliittisessa ilmastossa se ei näytä valitettavasti kovin todennäköiseltä.

Mutta anyhoo, eiköhän tämä keskustelu ala olla tässä: mielipiteet on esitetty ja kaiveltu pohjamutia myöten molemmin puolin. Palataan astialle sitten uudestaan muiden provokatiivisten kirjoitusten myötä. :)

--JanneJalkanen, 13-Jan-2006

Hmm, asia mitä en kyllä ymmärrä on vinkuminen World of Warcraftin huijauksenestosta. Pitäisikö saman tien nostaa kamala haloo virusohjelmistoista, nehän herramunjee käyvät läpi kaikki käyttäjän sähköpostit ja tiedostot.

--AnonymousCoward, 18-Jan-2006


More info...     Comments?   Back to weblog
"Main_blogentry_090106_3" last changed on 10-Jan-2006 10:46:46 EET by JanneJalkanen.