The Butt Ugly Weblog

Joitain tuokiopaloja Ropeconista

(Apologizes, this one is better written in Finnish).

Vietin, kuten aina, viikonlopun töissä Ropeconissa. Päätin kirjata joitain pieniä tuokiokuvia sieltä: en oikein osannut enää valokuvata, koska kaikki conikuvat näyttävät kuitenkin pitkälti samoilta vuodesta toiseen.

Tässä siis pieniä hetkiä.

• Keltsussa radion mitäänsanomaton poppi vaihtuu Nightwishin hitiksi. Syvennyksessä istuvat kolme tyttöä, jokainen mustissa, alkavat asiantuntevasti keskustella laulun navajonkielisestä sanoituksesta.

• Vähäpukeinen nainen vetää perässään hirttoköydessä pelkkiin stringeihin väärin puettua miestä. Convieras huokaisee kuullessaan, että se onkin vain teekkarien polttariporukka, ja jatkaa matkaa, vetäen perässään ketjulla PVC:hen puettua toista vierasta.

• Pomppulinnassa miehet suutelevat. Tuntia aiemmin infotiskillä olin kuullut jonkun julistavan, miten homoparaatiin pitäisi saada mielenosoittajien sijasta mellakkajoukkoja.

• Tapaan ihmisiä, joita näen vain kerran vuodessa. Silti he eivät tunnu vierailta. Ihmiset puhuvat conista ja conin tapahtumista kuin parhaat ystävät, mutta eivät tiedä toistensa oikeita nimiä. Kukaan ei kysy, mitä teet conien välisen ajan - sillä ei ole väliä.

• Aamun rannekkeidentarkistuksessa erottaa heti kokeneet ja kokemattomat kävijät: kokenut nukkuu jo valmiiksi ranneke näkyvillä. Hypimme nukkuvien yli, herätämme kätensä piilottaneet. Jostain syystä ilahduttaa nähdä vain kolme liputonta; eikä heitäkään oikeastaan haluaisi heittää ulos.

• Öisin asiakkaat kokoontuvat kuuntelemaan työntekijöiden väsyneitä juttuja toisilleen, jotka leviävät halki Dipolin radiopuhelimitse. Aamukahdeksalta jaksetaan enää vain lukea Tommy Tabermanin runoja ja halata kaikkia.

• Takahuoneen vauvat: toinen sukupolvi ropeconin tekijöitä on jo kasvamassa. Nekin käyttäytyvät hyvin.

• Keltsun darts-automaatti vilkkuu yksinäisenä nurkassa. Samaan aikaan viereisessä pöydässä suunnitellaan maailmaa; toisessa pöydässä suunnitellaan maailman valtausta. Kolmannessa vanhat ystävykset muistelevat sitä, miten ennen oli kaikki aina paremmin.

• Punaisen Ristin ensiapuhenkilöt pitkästyvät tietokoneluokassa: heillä ei ole mitään tekemistä. Kukaan ei örvellä kännissä, ja vaikka joka toisella on mukanaan jotain kättä pidempää, ketään ei tarvitse pahemmin paikkailla. Eräs tosin onnistuu murtamaan varpaansa kivi-paperi-sakset -kisassa.

• Tuuli yltyy aamuyöstä: narikkateltan betoniset ankkurit siirtyilevät, ja hetken näyttää siltä, että koko teltta karkaa. Mietimme hetken, pitäisikö paikalle kutsua varatyövoimaa: kerrankin kun voisi pyytää jotakuta pitämään seinää pystyssä.

Erilaisuus on aina jotenkin niin samanlaista: samanlaisuus tavallista. Täällä friikki saa hetken tuntea olonsa tavalliseksi: tavis itsensä friikiksi. Mutta jostain syystä täällä vallitsee edelleen Ropeconin henki: väsynyt, riehakas, värikäs, täynnä huonoa huumoria, mutta pohjimmiltaan äärimmäisen kiltti ja ystävällinen.

Ei täältä haluaisi pois. Vaikka kuitenkin tekisi mieli mennä kotiin.

Päivitys: Jos haluat nähdä, mitä muut bloggaajat kirjoittavat Ropeconista, tässä on Icerocketin lista, ja tässä Technoratin. Listat tuntuvat poikkeavan toisistaan melkoisesti.