ButtUgly: Main_blogentry_020311

Perustulo?

Mikko Honkonen laittoi Facebookkiin erinomaisen vuodatuksen siitä, millaista on työnhakijan elämä. Nyt se löytyy verkostakin, lainaan alla, mutta lukekaa koko juttu:

Miksi se on niin vaikeaa näiden "ei rahaa liian helpolla"-ihmisten ymmärtää, että se ei hirveästi helpota hankkiutumista työelämään, jos se peruselannon hankkiminen paperisotimalla vaatii yhtä isoja ponnisteluja kuin täysipäiväinen töissäkäynti.

Säästä jokainen kauppakuitti jonka saat, että voit todistaa ettei ole tullut hupuloitua rahoja "turhuuksiin", samoin kuin jokainen lasku minkä saat. Älä käytä senttiäkään rahaa mihinkään, mikä voidaan tulkita turhaksi, tästä kannattaa ottaa tarkkaan selvää mitkä asiat listalle kuuluvat. Ainakin Jyväskylässä sanomalehden tarjoustilaus on vuorovuosina laskettu turhakkeeksi ja vuorovuosina ei. Tiliotteet, parhaimmillaan viimeiseltä puolelta vuodelta, on myös hyvä pitää mukana jokaisessa toimistossa, että voit selvästi näyttää, kuinka persaukinen olet. Jokaisesta pitää myös ottaa kopiot, ja toimittaa sekä kelaan, että sossuun, varmuuden vuoksi.

Kun pelätään liikaa, että järjestelmää käytetään väärin, niin lopputuloksena on järjestelmä, joka toimii väärin.

Ihmiset muodostavat yhteisöjä. Yksi yhteisöjen peruspiirteistä on se, että liian innokkaat laitetaan kuriin ja liian heikkoja tuetaan. Se alkaa perheestä, jossa lapsille opetetaan, ettei asioita saa ottaa väkivalloin heikommiltaan. Se päätyy yhteiskuntaan, jossa liian innokkaita omaisuuden tavoittelijoita (esim. talousrikolliset) rangaistaan, ja jollain tapaa rikkinäisiä ihmisiä (vammaiset, köyhät, mielenterveydeltään järkkyneet, sairaat) tuetaan. Tässä ei pitäisi olla mitään epäselvää.

Mutta miksi helvetissä me pelkäämme väärinkäytöksiä niin paljon, että tuilla elävän jokaista kauppakuittiakin pitäisi syynätä? Miksi meillä on organisaatiollinen ihmisiä, joiden tehtävänä on miettiä, onko sanomalehti turhake, jota ilman voi elää? Eikö ihmisille voisi antaa itse ratkaisun avaimet käsiin, ja keskittyä sitten niihin, joilla oikeasti on päässä vikaa niin, etteivät he kerta kaikkiaan osaa käyttää rahaa? Ei köyhyys ole mitenkään välttämättä korvien välissä, kuten moni tuntuu luulevan, ja yhteiskuntana meidän pitäisi pitää huolta siitä, että tehdään se sieltä kuopan pohjalta nousu mahdollisimman helpoksi. Tuki ei ole tuki, jos se estää liikkumista. Yhteiskunnan tehtävä ei ole mikromanagoida ihmisten elämää, vaan antaa heille mahdollisuus menestyä tai mokata itse.

Olen ollut pitkään hieman kallellaan perustulon suuntaan, mutta tuo vuodatus kyllä taisi tipauttaa minut kokonaan sen puolelle. Vaikka siitä varmasti olisi myös negatiivisia vaikutuksia, ja varmasti joku käyttäisi sitä väärin - mutta ei tässä nykymenossakaan ole järjen hiventä. Perustulomalli itsessään kannustaisi jo työntekoon (=jokainen töissä vietetty päivä lisäisi käytettävissä olevia tuloja, toisin kuin nyt), mutta varmasti sinne voisi rakentaa myös toisenlaisia kannustimia, joilla voi pitää luuserit poissa sohvilta.