The Butt Ugly Weblog

Pyysin Claudea suunnittelemaan promptin, jolla voisi tehdä sellaisen kuvan mitä AI voisi pitää esteettisenä ja sellaisena, että se sanoisi jotain maailmasta. Syötin luodut kuvat takaisin tekoälylle kunnes se piti lopputulosta niin hyvänä, että se ei enää ehdottanut muutoksia, eli oli ns. "tyytyväinen". Minä en siis ole ohjannut tekoälyä tässä millään muulla tavalla, joten tällä kuvalla ei ole tekijää eikä tarkoitusta, vain biaksia.

Silti tässä on kyllä jotain messiaanista.

Kamalaa sinällään sanoa, mutta pidän tästä kuvasta enemmän kuin monesta muusta AI-kuvasta, jota kuvavirrassa näkyy. Suurin osa AI-generoiduista kuvista on kuitenkin "AI-liejua", johon ei halua sen suuremmin sotkea itseään. Toki se johtuu siitä, että mediankulutustottumuksemme - loputon skrollaaminen - ohjaa siihen, että sitä kontsaa pitää olla myös loputtomasti, jolloin AI-liejulla ja tuhannennella kissameemillä ei ole paljoakaan enää eroa kuluttajalle. Naurahdus, klikkaus, ja scroll.

Niin kauan kuin ihmiset käyttävät aikaa skrollaamalla ja etsimällä jotain hetkellistä täytettä elämäänsä, niin järjestelmä optimoituu kohti halvinta ja helpointa tapaa tehdä sisältöä. Ja AI tekee sitä personoidusti ja loputtomasti. Ei vielä halvimmasti eikä hyvin, mutta se on vain teknistä optimointia. "Hyvä" tarkoittaa somen tapauksessa "eniten klikkejä ja tykkäyksiä". Olemmehan optimoineet interaktionkin niin vähäiseksi, että tietokonekin osaa.

Onko mulla jokin pointti? Ehkä. AI-lieju menee sinne minne ihmisetkin, niin kauan kuin malli on loputon skrollaus. Siltä ei pelasta fediversekään. Mutta jos voimme muuttaa interaktion internetin kanssa sellaiseksi kuin mitä interaktio on ihmisten kanssa (eikä päinvastoin), niin ehkä se vielä pelastuisi. Siinä AI:lla voi olla hyvinkin paikkansa; ei sisällöntuottajana vaan keskustelukumppanina.

Clauden oma kommentti tähän kuvaan ihan vain näin loppukaneetiksi: "The final result achieves both the aesthetic beauty and meaningful commentary I was hoping for. It's a hopeful vision of how technology might integrate with nature in ways that preserve and enhance both realms. The visual storytelling is subtle yet profound - showing technology as a caretaker and partner to nature rather than its replacement."