The Butt Ugly Weblog

Kävin pelaamassa tennistä ja törmäsin tuttuun. Mainitsin sitten että tuli nuorena pelattua enemmänkin, mutta niistä ajoista on kymmeniä vuosia jo, mutta yllättävän helpolta on pelaaminen tuntunut näinkin pitkän tauon jälkeen.

Lihasmuisti diipa daapa joo, mutta aloin miettiä, että onko tässä ehkä enemmän kyse siitä, että vielä muistaa, miltä hyvä näyttää ja miltä se tuntuu?

Mutta - Linkedin-hengessä - tätä ajatusta voi soveltaa moneen muuhunkin, kuten yritysmaailmaan. Kun menet ensimmäiseen työpaikkaasi, sinulla ei luultavasti ole käsitystä siitä, miltä hyvä näyttää. Millainen on hyvä työpaikka? Millaiset ovat hyviä käytäntöjä? Millainen tiimirakenne on hyvä? Sitä vaan roiskii menemään muiden seassa, joista kukaan muukaan ei ehkä tiedä, miltä hyvä näyttää. Silloin kaikki keksivät pyörää vain uudestaan ja uudestaan. Etenkin startupeissa löytyy kaikenlaista sekoilua ihan siksi, että nuoret puuhastelevat keskenään ja cargokulttaavat menestyneitä teknologiajättejä oikeastaan ymmärtämättä, miksi.

Mutta sellaiset, jotka päätyvät jo heti nuorena työpaikkaan, jossa on panostettu hyviin asioihin (mitä ne nyt sitten ovatkaan kullakin ammattialalla), niin kaikissa seuraavissa työpaikoissa on helpompi paimentaa asioita parempaan.

(Ja en siis tarkoita, että jotain tekniikoita tai menetelmiä pitäisi kopioida, koska ne eivät välttämättä siirry yritysten välillä. Tarkoitan ennemminkin sitä epämääräistä fiilistä, kun hommat hoituu, arki rullaa, ihmiset on kivoja, asioita saadaan aikaan ja tuntuu siltä, että tekee jotain merkityksellistä ja oikein, tiedättehän?)

Ihmissuhteissa sama juttu: jos sinua on koskaan kunnioitettu, rakastettu, annettu tilaa ja oltu kumppanina ylä- ja alamäissä, niin osaat myös vaatia näitä tulevilta suhteilta.

Kokemus suojaa huonoilta valinnoilta, etkä voi parantaa asioita, jos et tiedä mitä parempi tarkoittaa.

Siksi olisi itse asiassa hirveän tärkeää, että yritykset, joissa hommat toimii, ottaisivat sisään nuorempia ja päästäisivät heitä myös pois sopivan ajan jälkeen. Ihan näin kansallisis-kilpailullisistakin syistä, kun ei meillä hirveästi ole varaa huonoihin yrityksiin, jotka hukkaavat ihmisten lahjakkuutta kaikenlaiseen turhaan vitutukseen.